siima
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- ongessa tai virvelissä käytettävä ohut, usein läpinäkyvä lanka tai punos, johon ongenkoukku, koho ja viehe kiinnitetään
- (mikrobiologia) bakteerin liikuntaelin
- joidenkin hevosten värityksessä esiintyvä musta juova, joka kulkee säästä hännäntyveen
- (puhekieltä) heiveröinen henkilö, narukäsi; tai tällaisen henkilön käsivarret
- Asun tuirassa, pitäisi löytää uusi sali missä heilutella siimoja. Ideoita? (pakkotoisto.com keskustelupalsta)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsiːmɑ/
- tavutus: sii‧ma
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | siima | siimat |
genetiivi | siiman | siimojen (siimain) |
partitiivi | siimaa | siimoja |
akkusatiivi | siima; siiman |
siimat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | siimassa | siimoissa |
elatiivi | siimasta | siimoista |
illatiivi | siimaan | siimoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | siimalla | siimoilla |
ablatiivi | siimalta | siimoilta |
allatiivi | siimalle | siimoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | siimana | siimoina |
translatiivi | siimaksi | siimoiksi |
abessiivi | siimatta | siimoitta |
instruktiivi | – | siimoin |
komitatiivi | – | siimoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | siima- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[2]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]lippusiima, lohisiima, nailonsiima, perhosiima, piiskansiima, pitkäsiima, selkäsiima, siimaeliö, siimaeläin, siimahäntä, siimaleikkuri
Idiomit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- siima Kielitoimiston sanakirjassa
- siima Tieteen termipankissa
- Artikkeli 1214 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.