rikollinen
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]rikollinen (38) (komparatiivi rikollisempi, superlatiivi rikollisin) (taivutus[luo])
- lainvastainen, laiton
- lakia noudattamaton
- yleisiä moraalikäsityksiä rikkova (hallinnosta, politiikasta, menettelytavoista)
- kapinallismaakunnan rikollinen hallinto
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrikolˌlinen/
- tavutus: ri‧kol‧li‧nen
Käännökset
[muokkaa]1. adjektiivi
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: rikollisesti
- substantiivit: rikollisuus
Yhdyssanat
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]rikollinen (38)
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rikollinen | rikolliset |
genetiivi | rikollisen | rikollisten rikollisien |
partitiivi | rikollista | rikollisia |
akkusatiivi | rikollinen; rikollisen |
rikolliset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rikollisessa | rikollisissa |
elatiivi | rikollisesta | rikollisista |
illatiivi | rikolliseen | rikollisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rikollisella | rikollisilla |
ablatiivi | rikolliselta | rikollisilta |
allatiivi | rikolliselle | rikollisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rikollisena (rikollisna) |
rikollisina |
translatiivi | rikolliseksi | rikollisiksi |
abessiivi | rikollisetta | rikollisitta |
instruktiivi | – | rikollisin |
komitatiivi | – | rikollisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rikollise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rikollis- |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka ei noudata lakia
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]kriminaali, rikoksentekijä, rikostausta, nuorisorikollinen, taparikollinen, puolirikollinen
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- rikollinen Kielitoimiston sanakirjassa
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana rikkoa.