Siirry sisältöön

ratkaisu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

ratkaisu (2)

  1. oikea vastaus tai vastaus ongelmaan
    Ratkaisut ovat kirjan lopussa.
  2. (oikeustiede) riidan saaminen selvitetyksi tai tuomioistuimen päätös
    Odotamme KKO:n ratkaisua.
  3. ratkeaminen, keskeneräisen tai epäselvän tilanteen selviäminen
    Matti löysi ratkaisun häntä vaivanneeseen tilanteeseen.
    Suomen kolmannesta maalista koitui pelin ratkaisu.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈrɑt̪kɑi̯su/
  • tavutus: rat‧kai‧su

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ratkaisu ratkaisut
genetiivi ratkaisun ratkaisujen
partitiivi ratkaisua ratkaisuja
akkusatiivi ratkaisu;
ratkaisun
ratkaisut
sisäpaikallissijat
inessiivi ratkaisussa ratkaisuissa
elatiivi ratkaisusta ratkaisuista
illatiivi ratkaisun ratkaisuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ratkaisulla ratkaisuilla
ablatiivi ratkaisulta ratkaisuilta
allatiivi ratkaisulle ratkaisuille
muut sijamuodot
essiivi ratkaisuna ratkaisuina
translatiivi ratkaisuksi ratkaisuiksi
abessiivi ratkaisutta ratkaisuitta
instruktiivi ratkaisuin
komitatiivi ratkaisuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ratkaisu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

ratkaista + -u

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

hätäratkaisu, ihanneratkaisu, kokonaisratkaisu, loppuratkaisu, neuvotteluratkaisu, nippuratkaisu, pakettiratkaisu, patenttiratkaisu, pohjaratkaisu, ratkaisuehdotus, ratkaisukeino, ratkaisukristillisyys, ratkaisumaali, ratkaisumalli, ratkaisuottelu, ratkaisutaistelu, ratkaisutapa, ratkaisuvaihe, ratkaisuvalta, saneluratkaisu, sopuratkaisu, sovitteluratkaisu, tilapäisratkaisu, tilaratkaisu, tuloratkaisu, tuporatkaisu, virheratkaisu

Anagrammit
[muokkaa]

arkistua, kuristaa, rikastua

Aiheesta muualla

[muokkaa]