probleema
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (matematiikka) probleemi, suoritettava tehtävä
- Probleema on matemaattinen ongelma, joka on ratkaisua vailla.
- (arkikieltä) ongelma, vaikeus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈprobleːmɑ/
- tavutus: prob‧lee‧ma
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | probleema | probleemat |
genetiivi | probleeman | probleemien probleemoiden probleemoitten (probleemojen) (probleemain) |
partitiivi | probleemaa | probleemia probleemoita (probleemoja) |
akkusatiivi | probleema; probleeman |
probleemat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | probleemassa | probleemoissa probleemissa |
elatiivi | probleemasta | probleemoista probleemista |
illatiivi | probleemaan | probleemoihin probleemiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | probleemalla | probleemoilla probleemilla |
ablatiivi | probleemalta | probleemoilta probleemilta |
allatiivi | probleemalle | probleemoille probleemille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | probleemana | probleemoina probleemina |
translatiivi | probleemaksi | probleemoiksi probleemiksi |
abessiivi | probleematta | probleemoitta probleemitta |
instruktiivi | – | probleemoin probleemin |
komitatiivi | – | probleemine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | probleema- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- probleema Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 11