peculiar

Englanti

Adjektiivi

peculiar (komparatiivi more peculiar, superlatiivi most peculiar)

1. omalaatuinen, outo, kummastusta herättävä
2. tyypillinen, luonteenomainen
3. (vanhahtava) oma; henkilökohtainen; yksityinen
4. (vanhahtava) yksilöllinen; yksittäinen; erityinen; erillinen

Ääntäminen

• (brittienglantia) /pɪˈkjuːljə/
• (amerikanenglantia) /pɪˈkjuljɚ/

Etymologia

• latinan sanasta pecūliāris (’oma’) < substantiivista pecūlium (’yksityisomaisuus’) < sanasta pecus (’karja’)

Substantiivi

peculiar (monikko peculiars)

1. etuoikeus, erivapaus
2. se mikä on omaa: omaisuus, oikeus johonkin
3. se mikä on tyypillistä: ominaisuus, luonteenpiirre
4. (oikeustiede) Ison-Britannian kanonisessa oikeudessa seurakunnallinen alue, kirkkopitäjä, kappeli tai kirkko, joka toimii itsenäisesti, erillään sitä ympäröivästä hiippakunnasta

Liittyvät sanat

• peculiarity

Espanja

Adjektiivi

peculiar m./f. (monikko peculiares m./f.)

1. omalaatuinen, outo, kummastuttava
2. tyypillinen, luonteenomainen

Ääntäminen

• IPA: [pe.kuˈljaɾ]

Interlingua

Adjektiivi

peculiar

1. outo, merkillinen, poikkeava
2. tyypillinen, luonteenomainen

Katalaani

Adjektiivi

peculiar m. (f. peculiara, monikko m. peculiars, f. peculiares)

1. tyypillinen, luonteenomainen

Portugali

Adjektiivi

peculiar m./f. (monikko peculiares m./f.)

1. omalaatuinen, outo, kummastuttava
2. tyypillinen, luonteenomainen