pankkikortti

Suomi

Pankkikortti

Substantiivi

pankkikortti (5-C)

1. maksukortti, jolla voi maksaa ja nostaa rahaa pankkiautomaatista omalla tilillä olevan katteen ja mahdollisten muiden rajoitusten sallimissa rajoissa

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑŋkːiˌkort̪ːi/
• tavutus: pank‧ki‧kort‧ti

Etymologia

yhdyssana sanoista pankki ja kortti

Käännöksiä

1. maksukortti, jolla voi maksaa ja nostaa rahaa pankkiautomaatista omalla tilillä olevan katteen rajoissa

englanti: bankcard, bank card, debit card espanja: tarjeta de débito

venäjä: банковская карта, дебетовая карта

Liittyvät sanat

• käteiskortti, luottokortti

Anagrammit

• korttipinkka

Aiheesta muualla

• pankkikortti Kielitoimiston sanakirjassa