Siirry sisältöön

nollakohta

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

nollakohta (10-F)[1]

  1. (matematiikka) koordinaatiston leikkauspiste, jossa suora tai käyrä leikkaa akselin (nollakohtia voi olla useampia)
    y-akselin nollakohta, x-akselin nollakohta

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈnolːɑˌkoht̪ɑ/
  • tavutus: nol‧la‧koh‧ta

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nollakohta nollakohdat
genetiivi nollakohdan nollakohtien
(nollakohtain)
partitiivi nollakohtaa nollakohtia
akkusatiivi nollakohta;
nollakohdan
nollakohdat
sisäpaikallissijat
inessiivi nollakohdassa nollakohdissa
elatiivi nollakohdasta nollakohdista
illatiivi nollakohtaan nollakohtiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nollakohdalla nollakohdilla
ablatiivi nollakohdalta nollakohdilta
allatiivi nollakohdalle nollakohdille
muut sijamuodot
essiivi nollakohtana nollakohtina
translatiivi nollakohdaksi nollakohdiksi
abessiivi nollakohdatta nollakohditta
instruktiivi nollakohdin
komitatiivi nollakohtine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nollakohda-
vahva vartalo nollakohta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

yhdyssana sanoista nolla ja kohta

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-F