mut

Katso myös: Mut

Suomi

Konjunktio

mut

1. (runollinen) mutta

   Mut hyvät, armaat ystävät, en teitä / Noin hurjaan kapinaan ma kiihtää tahdo. (Julius Caesar suom. Cajander, 1884)

Aiheesta muualla

• mut Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 457 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Pronomini

mut

1. (taivutusmuoto) puhekielisestä muodosta mä, "minut"

   Nääksä mut nyt? = Näetkö sinä minut nyt?

Saksa

Verbi

mut

1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä muten