murtua

Suomi

Verbi

murtua (52-K) (taivutus[luo])

1. mennä rikki, särkyä - usein tietystä kohdasta
2. mennä rikki henkisesti, esim. paineen alla, murtua henkisesti

Ääntäminen

• IPA: /ˈmurt̪uɑˣ/
• tavutus: mur‧tu‧a

Etymologia

passiivijohdos verbistä murtaa

Käännökset

1. mennä rikki fyysisesti

englanti: break, crack inarinsaame: čiäkkáriđ

ranska: se casser, se briser, se rompre saksa: brechen

2. murtua henkisesti

ranska: être brisé

Liittyvät sanat

• murrettu
• mustaa

Johdokset

• substantiivit: murtuma, murtuminen

Yhdyssanat

murtumakohta, murtumapinta

Aiheesta muualla

• murtua Kielitoimiston sanakirjassa