muka
Ulkoasu
Katso myös: múka |
Suomi
[muokkaa]Adverbi
[muokkaa]muka (ei vertailuasteita)
- väittämänsä mukaan; ilmaisee yleensä epäuskoa, vastaväitettä tai ironiaa
- Vastaus oli muka väärin.
- Hän on muka taitavampi kuin minä. Hah!
- (yhdyssanan alkuosana) sanan määriteosaa teskeentelevä; vale-
- mukamarsalkka [= marsalkkaa esittävä henkilö, joka ei ole oikea marsalkka]
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmukɑ/
- tavutus: mu‧ka
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. väittämänsä mukaan, ilmaisee yleensä ironiaa, pilaa tai epäuskoa.
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: mukainen, mukava
- adverbit: muassa, mukaan, mukamas, mukana, sitä mukaa
- substantiivit: mukaelma, mukauma
- verbit: mukaantua, mukailla, mukauttaa, mukautua
Aiheesta muualla
[muokkaa]- muka Kielitoimiston sanakirjassa
Kroaatti
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]mȕka f. (mon. gen. mȗkā)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /'mûka/, mon. gen. /'mûːkaː/
Taivutus
[muokkaa]yksikkö | monikko | |
nominatiivi | muka | muke |
genetiivi | muke | muka |
datiivi-lokatiivi | muci | mukama |
akkusatiivi | muku | muke |
vokatiivi | muko | muke |
instrumentaali | mukom | mukama |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]muka f. (monikko muke)
- (murteellinen) jauho
- Va mljačno mliko smiša se muka, doda masnoća, cukar i pićo soli.
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]- (jauho) brašno
Serbia
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]mȕka f. (kyrillinen мука)
Sloveeni
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]muka f. (monikko muke)
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.