Siirry sisältöön

leveä

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

leveä (15) (komparatiivi leveämpi, superlatiivi levein) (taivutus[luo])

  1. sellainen, jolla on paljon mittaa ja ulottuvuutta leveyssuunnassa, laaja sivusuunnassa
    Tie on pitkä ja leveä.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈleʋeæ/
  • tavutus: le‧ve‧ä

Etymologia

[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

leveähelmainen, leveälierinen, tasaleveä, ylileveä

Vastakohta
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • leveä Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 475, 995, 3785 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.