Siirry sisältöön

kutu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kutu (1-F)

Wikipedia
Katso artikkeli Kutu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. kalojen ja sammakkoeläinten mätimunat
  2. ko. eläinten kuteminen; aika jona se tapahtuu

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkut̪u/, [ˈkʷut̪ʷu]
  • tavutus: ku‧tu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kutu kudut
genetiivi kudun kutujen
partitiivi kutua kutuja
akkusatiivi kutu;
kudun
kudut
sisäpaikallissijat
inessiivi kudussa kuduissa
elatiivi kudusta kuduista
illatiivi kutuun kutuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kudulla kuduilla
ablatiivi kudulta kuduilta
allatiivi kudulle kuduille
muut sijamuodot
essiivi kutuna kutuina
translatiivi kuduksi kuduiksi
abessiivi kudutta kuduitta
instruktiivi kuduin
komitatiivi kutuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kudu-
vahva vartalo kutu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi kutea + johdin -u

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

hauenkutu, kutuaika, kutuasu, kutujoki, kutukala, kutukalastus, kutukypsä, kutulahna, kutupaikka, kutupuku, kutupukuinen, kutupyynti, kuturauhoitus, lahnankutu, sammakonkutu

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kutu Kielitoimiston sanakirjassa
  • kutu Tieteen termipankissa

Kroaatti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kutu

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta kut
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta kut