kutsut
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kutsut (1) (monikollinen)
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | – | kutsut |
genetiivi | – | kutsujen |
partitiivi | – | kutsuja |
akkusatiivi | –; – |
kutsut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | – | kutsuissa |
elatiivi | – | kutsuista |
illatiivi | – | kutsuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | – | kutsuilla |
ablatiivi | – | kutsuilta |
allatiivi | – | kutsuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | – | kutsuina |
translatiivi | – | kutsuiksi |
abessiivi | – | kutsuitta |
instruktiivi | – | kutsuin |
komitatiivi | – | kutsuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kutsu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- Artikkeli 534 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Substantiivi
[muokkaa]kutsut
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta kutsu
- (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta kutsu
Verbi
[muokkaa]kutsut
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kutsua