kuolio
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuolio (3)
- (patologia) lääketieteellinen tila, jossa osa eliöstä on fyysisesti kuollut kudoksen solujen tuhouduttua (tavallisesti paikallisen verenkierron lakattua osittain tai kokonaan)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuo̯lio/
- tavutus: kuo‧li‧o
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuolio | kuoliot |
genetiivi | kuolion | kuolioiden kuolioitten |
partitiivi | kuoliota | kuolioita |
akkusatiivi | kuolio; kuolion |
kuoliot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuoliossa | kuolioissa |
elatiivi | kuoliosta | kuolioista |
illatiivi | kuolioon | kuolioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuoliolla | kuolioilla |
ablatiivi | kuoliolta | kuolioilta |
allatiivi | kuoliolle | kuolioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuoliona | kuolioina |
translatiivi | kuolioksi | kuolioiksi |
abessiivi | kuoliotta | kuolioitta |
instruktiivi | – | kuolioin |
komitatiivi | – | kuolioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuolio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: kuolioinen
- verbit: kuolioitua
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuolio Kielitoimiston sanakirjassa