kirjavuus

Suomi

Substantiivi

kirjavuus (40)

se, että on kirjava

Ääntäminen

IPA: /ˈkirjɑʋuːs/
tavutus: kir‧ja‧vuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kirjavuus	kirjavuudet
genetiivi	kirjavuuden	kirjavuuksien
partitiivi	kirjavuutta	kirjavuuksia
akkusatiivi	kirjavuus; kirjavuuden	kirjavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kirjavuudessa	kirjavuuksissa
elatiivi	kirjavuudesta	kirjavuuksista
illatiivi	kirjavuuteen	kirjavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kirjavuudella	kirjavuuksilla
ablatiivi	kirjavuudelta	kirjavuuksilta
allatiivi	kirjavuudelle	kirjavuuksille
muut sijamuodot
essiivi	kirjavuutena	kirjavuuksina
translatiivi	kirjavuudeksi	kirjavuuksiksi
abessiivi	kirjavuudetta	kirjavuuksitta
instruktiivi	–	kirjavuuksin
komitatiivi	–	kirjavuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kirjavuude-
vahva vartalo	kirjavuute-
konsonantti- vartalo	kirjavuut-

Etymologia

sanan kirjava vartalosta kirjav- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on kirjava

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kirjavuus Kielitoimiston sanakirjassa