kihlattu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kihlattu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkihlɑt̪ːu/
- tavutus: kih‧lat‧tu
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kihlattu
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä kihlata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kihlattu | kihlatut |
| genetiivi | kihlatun | kihlattujen |
| partitiivi | kihlattua | kihlattuja |
| akkusatiivi | kihlattu; kihlatun | kihlatut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kihlatussa | kihlatuissa |
| elatiivi | kihlatusta | kihlatuista |
| illatiivi | kihlattuun | kihlattuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kihlatulla | kihlatuilla |
| ablatiivi | kihlatulta | kihlatuilta |
| allatiivi | kihlatulle | kihlatuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kihlattuna | kihlattuina |
| translatiivi | kihlatuksi | kihlatuiksi |
| abessiivi | kihlatutta | kihlatuitta |
| instruktiivi | – | kihlatuin |
| komitatiivi | – | kihlattuine |