karvoitus
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- erityisesti nisäkkäille ominainen ihosta kasvava keratiinisäikeistä muodostuva, usein osittainen, karvapeite
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑrʋoi̯t̪us/
- tavutus: kar‧voi‧tus
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | karvoitus | karvoitukset |
genetiivi | karvoituksen | karvoitusten karvoituksien |
partitiivi | karvoitusta | karvoituksia |
akkusatiivi | karvoitus; karvoituksen |
karvoitukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karvoituksessa | karvoituksissa |
elatiivi | karvoituksesta | karvoituksista |
illatiivi | karvoitukseen | karvoituksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karvoituksella | karvoituksilla |
ablatiivi | karvoitukselta | karvoituksilta |
allatiivi | karvoitukselle | karvoituksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karvoituksena | karvoituksina |
translatiivi | karvoitukseksi | karvoituksiksi |
abessiivi | karvoituksetta | karvoituksitta |
instruktiivi | – | karvoituksin |
komitatiivi | – | karvoituksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | karvoitukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
karvoitus- |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39