Siirry sisältöön

jarru

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Jarru Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

jarru (1)

  1. (tekniikka) liikkeen hidastamiseen ja pysäyttämiseen tai paikalla pysymisen varmentamiseen tarkoitettu laite
  2. jarrupoljin
    Paina jarrua!
  3. (kuvaannollisesti) este, hidaste
  4. (armeijaslangia) tornijutin intissä ruokaan lisätty aine, jonka tarkoituksena on hillitä seksuaalisia haluja, joskus tarkoitetaan jälkiruokana tarjottavaa kiisseliä tai muuta jälkiruokaa
  5. (slangia, huume-) jokin lamaava huume, joka hidastaa eli ”jarruttaa” piristeen käytön jälkeen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈjɑrːu/
  • tavutus: jar‧ru

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jarru jarrut
genetiivi jarrun jarrujen
partitiivi jarrua jarruja
akkusatiivi jarru;
jarrun
jarrut
sisäpaikallissijat
inessiivi jarrussa jarruissa
elatiivi jarrusta jarruista
illatiivi jarruun jarruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi jarrulla jarruilla
ablatiivi jarrulta jarruilta
allatiivi jarrulle jarruille
muut sijamuodot
essiivi jarruna jarruina
translatiivi jarruksi jarruiksi
abessiivi jarrutta jarruitta
instruktiivi jarruin
komitatiivi jarruine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jarru-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

hätäjarru, jarrusylinteri, kuolleen miehen jarru, lentojarrut, lisäjarruvalo, suujarru

Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

ilmajarru, jalkajarru, jarrukenkä, jarrumies, jarrupoljin, jarruraketti, jarrurumpu, jarrusiiveke, jarrusukka, jarrutehostin, jarruvalo, jarruvarjo, kitkajarru, käsijarru, käyttöjarru, levyjarru, paineilmajarru, pyörrevirtajarru, rumpujarru, seisontajarru, suujarru

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • jarru Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 431 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa