ilmalento
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- sinkoutuminen ilmaan, yleensä jonkin törmäyksen tai putoamisen tuloksena
- Hurja ilmalento päin mäntyä – kuljettaja loukkaantui lievästi
- 20 metrin ilmalento ja auto täysin romuksi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈilmɑˌlent̪o/
- tavutus: il‧ma‧len‧to
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ilmalento | ilmalennot |
| genetiivi | ilmalennon | ilmalentojen |
| partitiivi | ilmalentoa | ilmalentoja |
| akkusatiivi | ilmalento; ilmalennon |
ilmalennot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ilmalennossa | ilmalennoissa |
| elatiivi | ilmalennosta | ilmalennoista |
| illatiivi | ilmalentoon | ilmalentoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ilmalennolla | ilmalennoilla |
| ablatiivi | ilmalennolta | ilmalennoilta |
| allatiivi | ilmalennolle | ilmalennoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ilmalentona | ilmalentoina |
| translatiivi | ilmalennoksi | ilmalennoiksi |
| abessiivi | ilmalennotta | ilmalennoitta |
| instruktiivi | – | ilmalennoin |
| komitatiivi | – | ilmalentoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ilmalenno- | |
| vahva vartalo | ilmalento- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ilmalento Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J