Siirry sisältöön

hieta

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

hieta (9-F)

  1. hiekka, erityisesti hieno hiekka

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhie̯t̪ɑ/
  • tavutus: hie‧ta

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hieta hiedat
genetiivi hiedan hietojen
(hietain)
partitiivi hietaa hietoja
akkusatiivi hieta;
hiedan
hiedat
sisäpaikallissijat
inessiivi hiedassa hiedoissa
elatiivi hiedasta hiedoista
illatiivi hietaan hietoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hiedalla hiedoilla
ablatiivi hiedalta hiedoilta
allatiivi hiedalle hiedoille
muut sijamuodot
essiivi hietana hietoina
translatiivi hiedaksi hiedoiksi
abessiivi hiedatta hiedoitta
instruktiivi hiedoin
komitatiivi hietoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hieda-
vahva vartalo hieta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • hieta Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 1112 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa