häät
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]häät (18) (monikollinen)
- vihkimiseen, jossa kaksi ihmistä vihitään keskenään avioliittoon, liittyvä juhlatilaisuus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhæːt̪/
- tavutus: häät
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | – | häät |
| genetiivi | – | häiden häitten |
| partitiivi | – | häitä |
| akkusatiivi | –; – |
häät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | – | häissä |
| elatiivi | – | häistä |
| illatiivi | – | häihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | – | häillä |
| ablatiivi | – | häiltä |
| allatiivi | – | häille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | – | häinä |
| translatiivi | – | häiksi |
| abessiivi | – | häittä |
| instruktiivi | – | häin |
| komitatiivi | – | häine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hää- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- keskialasaksan sanasta hȫge (’erilaisten seremonioiden yhteydessä järjestettävät pidot’). Samaa alkuperää on eteläviron hähk, hähä ja hähad. Inkeroisen hǟD ja karjalan kielen heät, hiät sekä saamelaiskielten vastineet (muun muassa pohjoissaamen heajat) on saatu suomen kautta.[1][2]
Käännökset
[muokkaa]1. vihkiseremonia, jossa kaksi ihmistä solmivat avioliiton
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]- hopeahäät, hääateria, hääitku, hääjuhla, hääkansa, hääkellot, hääkimppu, hääkutsu, hääkuva, häälahja, häälento, häämarssi, häämatka, häämenot, hääpari, hääpuhe, hääpuku, hääpäivä, häätalo, häätapa, häävieras, häävuode, hääväki, hääyö, kaksoishäät, kirkkohäät, kultahäät, tanssihäät, timanttihäät
Aiheesta muualla
[muokkaa]- häät Kielitoimiston sanakirjassa
- häät Tieteen termipankissa
- Artikkelit 369, 1117, 3767 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Substantiivi
[muokkaa]häät
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta häkä
- (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta häkä
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Jorma Koivulehto: Häät. Virittäjä, 2002, nro 4, s. 490-507. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).