Siirry sisältöön

emi

Wikisanakirjasta
Katso myös: EMI
Wikipedia
Katso artikkeli Emi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Emi

Substantiivi

[muokkaa]

emi (5)

  1. (kasvitiede) kasvin naaraspuolinen lisääntymiselin

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈemi/
  • tavutus: e‧mi

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi emi emit
genetiivi emin emien
(emein)
partitiivi emiä emejä
akkusatiivi emi;
emin
emit
sisäpaikallissijat
inessiivi emissä emeissä
elatiivi emistä emeistä
illatiivi emiin emeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi emillä emeillä
ablatiivi emiltä emeiltä
allatiivi emille emeille
muut sijamuodot
essiivi eminä emeinä
translatiivi emiksi emeiksi
abessiivi emittä emeittä
instruktiivi emein
komitatiivi emeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo emi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]
Vieruskäsitteet
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • emi Kielitoimiston sanakirjassa
  • emi Tieteen termipankissa

Latina

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

emi

  1. (taivutusmuoto) passiivin preesensin infinitiivi verbistä emō

Verbi

[muokkaa]

ēmī

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä emō