ekik

Ainu

Verbi

ekik, kaksipaikkainen verbi

1. osua lujaa johonkin, lyödä vasten, iskeytyä johonkin

Etymologia

• sanoista e (jossakin paikassa) ja kik (lyödä, iskeä)

Lähteet

• Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
• Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.