eg

Katso myös: e.g., EG, ég

Hollanti

Substantiivi

eg m./f. 

1. äes

Verbi

eg

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä eggen
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä eggen
3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä eggen

Tanska

Substantiivi

eg yl. (yks. määr. egen[luo], mon. epämäär. ege[luo], mon. määr. egene[luo])

1. tammi