Siirry sisältöön

autio

Wikisanakirjasta
Katso myös: Autio

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

autio (3) (komparatiivi autiompi, superlatiivi autioin) (taivutus[luo])

  1. asumaton
  2. hiljainen tai tyhjä paikka

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈɑu̯t̪io/
  • tavutus: au‧ti‧o

Etymologia

[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

autiomaa, autiomaja, autiosaari, autiotalo, autiotila, autiotupa

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • autio Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 357. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.