ansari
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (vanhentunut) kasvihuone
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑnsɑri/
- tavutus: an‧sa‧ri
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ansari | ansarit |
genetiivi | ansarin | ansarien ansareiden ansareitten |
partitiivi | ansaria | ansareita ansareja |
akkusatiivi | ansari; ansarin |
ansarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ansarissa | ansareissa |
elatiivi | ansarista | ansareista |
illatiivi | ansariin | ansareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ansarilla | ansareilla |
ablatiivi | ansarilta | ansareilta |
allatiivi | ansarille | ansareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ansarina | ansareina |
translatiivi | ansariksi | ansareiksi |
abessiivi | ansaritta | ansareitta |
instruktiivi | – | ansarein |
komitatiivi | – | ansareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ansari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]< ruotsi (orangeri) < ranska (orangerie)[2]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]ansarijauhiainen, ansarikukka, ansaripetopunkki
Aiheesta muualla
[muokkaa]- ansari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.