āita (gen āita, part āitõ, mon nom āitad)
- aitta
- vīļa āita – vilja-aitta
- ōrõnd āita – vaateaitta
- Āita vȯļ jegās kōrands. – Aitta oli jokaisessa talossa.
- Sijamuotoja
| Sijamuoto |
Yksikkö |
Monikko
|
| Nominatiivi |
āita |
āitad
|
| Genetiivi |
āita |
āitad
|
| Partitiivi |
aitõ |
āitidi
|
| Datiivi |
āitan |
āitadõn
|
| Instrumentaali |
āitaks |
āitadõks
|
| Illatiivi |
aitõ |
āitiž
|
| Elatiivi |
āitast |
āitist
|
- Liivi-eesti-läti sõnaraamat / Tiit-Rein Viitso, Valts Ernštreits. – Tartu : Tartu Ülikool, 2012
- Verkkoversio: https://web.archive.org/web/20150518124640/http://www.murre.ut.ee/liivi/index.html
