metsäjänis
Suomi
Substantiivi
metsäjänis
- koko Suomessa yleinen, noin 60 cm mittainen eläin, jolla on 12 cm pitkät mustakärkiset korvat (Lepus timidus)
- Metsäjäniksen häntä on lyhyt töpö.
- Metsäjänis on talviväritykseltään lähes valkoinen, kesäisin tumman harmaanruskea.
- Metsäjänis synnyttää karvapintaisia ja avosilmäisiä poikasia, jotka ovat usein risteytymiä rusakon kanssa.
Ääntäminen
- IPA: /ˈmet̪sæˌjænis/
- tavutus: met‧sä‧jä‧nis
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | metsäjänis | metsäjänikset |
| genetiivi | metsäjäniksen | metsäjänisten metsäjäniksien |
| partitiivi | metsäjänistä | metsäjäniksiä |
| akkusatiivi | metsäjänis; metsäjäniksen |
metsäjänikset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | metsäjäniksessä | metsäjäniksissä |
| elatiivi | metsäjäniksestä | metsäjäniksistä |
| illatiivi | metsäjänikseen | metsäjäniksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | metsäjäniksellä | metsäjäniksillä |
| ablatiivi | metsäjänikseltä | metsäjäniksiltä |
| allatiivi | metsäjänikselle | metsäjäniksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | metsäjäniksenä | metsäjäniksinä |
| translatiivi | metsäjänikseksi | metsäjäniksiksi |
| abessiivi | metsäjäniksettä | metsäjäniksittä |
| instruktiivi | – | metsäjäniksin |
| komitatiivi | – | metsäjäniksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | metsäjänikse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
metsäjänis- | |
Etymologia
Käännökset
1. Lepus timidus
|
|
Liittyvät sanat
Synonyymit
Aiheesta muualla
- metsäjänis Kielitoimiston sanakirjassa
- metsäjänis Suomen murteiden sanakirjassa
- metsäjänis Tieteen termipankissa