mykkä
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]mykkä (10-A) (komparatiivi mykempi, superlatiivi mykin) (taivutus[luo])
- syntymästään tai sairauden tai tapaturman vuoksi puhekyvytön
- puhumaton
- Vieraat istuivat mykkinä.
- josta ei kuulu ääntä
- Puhelin on mykkänä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmykːæ/
- tavutus: myk‧kä
Käännökset
[muokkaa]1. puhekyvytön (henkilö)
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]kuuromykkä, mykkäelokuva, mykkäfilmi, mykkäkoulu
Substantiivi
[muokkaa]- ihminen, joka ei pysty puhumaan, puhekyvytön henkilö
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mykkä | mykät |
| genetiivi | mykän | mykkien (mykkäin) |
| partitiivi | mykkää | mykkiä |
| akkusatiivi | mykkä; mykän |
mykät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mykässä | mykissä |
| elatiivi | mykästä | mykistä |
| illatiivi | mykkään | mykkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mykällä | mykillä |
| ablatiivi | mykältä | mykiltä |
| allatiivi | mykälle | mykille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mykkänä | mykkinä |
| translatiivi | mykäksi | mykiksi |
| abessiivi | mykättä | mykittä |
| instruktiivi | – | mykin |
| komitatiivi | – | mykkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | mykä- | |
| vahva vartalo | mykkä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. puhekyvytön henkilö
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- mykkä Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 2282, 4566 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-A