kehuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kehuminen (38)
- teonnimi verbistä kehua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kehuminen | kehumiset |
| genetiivi | kehumisen | kehumisten kehumisien |
| partitiivi | kehumista | kehumisia |
| akkusatiivi | kehuminen; kehumisen |
kehumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kehumisessa | kehumisissa |
| elatiivi | kehumisesta | kehumisista |
| illatiivi | kehumiseen | kehumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kehumisella | kehumisilla |
| ablatiivi | kehumiselta | kehumisilta |
| allatiivi | kehumiselle | kehumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kehumisena (kehumisna) |
kehumisina |
| translatiivi | kehumiseksi | kehumisiksi |
| abessiivi | kehumisetta | kehumisitta |
| instruktiivi | – | kehumisin |
| komitatiivi | – | kehumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kehumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kehumis- | |