korkea
Suomi
Adjektiivi
korkea
- pitkä pystysuunnassa, laaja alhaalta ylös. Ei käytetä ihmisistä.
- Tämä tuoli on hyvin korkea.
- jonkin mitattavalta suureen suuri arvo
- Korkea verenpaine kasvattaa sydäninfarktin riskiä.
- äänestä: suuritaajuinen, diskantti
- Tämä diskanttikaiutin on tarkoitettu aivan korkeimmille äänille.
- hyvä laatu
- korkea ammattitaito
Ääntäminen
- IPA: [ˈkʷo̞rk̟e̞ɑ̝]
Käännökset
1.. korkeudeltaan suuri
Liittyvät sanat
Vastakohdat
- matala (1-3)
Johdokset
Yhdyssanat
korkea-aste, korkeajännite, korkeakoulu, korkeakulttuuri, korkeapaine, korkeasuhdanne, korkeavarasto, tasakorkea
Substantiivi
- (maantiede) ylänkö
- (ilmatiede) korkeapaine
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | korkea | korkeat |
| genetiivi | korkean | korkeiden korkeitten (korkeain) |
| partitiivi | korkeaa korkeata |
korkeita |
| akkusatiivi | korkea; korkean |
korkeat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | korkeassa | korkeissa |
| elatiivi | korkeasta | korkeista |
| illatiivi | korkeaan | korkeisiin korkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | korkealla | korkeilla |
| ablatiivi | korkealta | korkeilta |
| allatiivi | korkealle | korkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | korkeana | korkeina |
| translatiivi | korkeaksi | korkeiksi |
| abessiivi | korkeatta | korkeitta |
| instruktiivi | – | korkein |
| komitatiivi | – | korkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | korkea- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
Numero puuttuu. maantiede
|
Ks. ylänkö |
Numero puuttuu. ilmatiede
|
Ks. korkeapaine |
Liittyvät sanat
Viitteet
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 15