rotu
Suomi
Substantiivi
- maantieteellisesti rajoittunut ihmisjoukko, joka jakaa keskenään toisista erottavia ominaisuuksia (ei ole olemassa yksiselitteistä luonnontieteellistä määritelmää)
- ihmisen tarkoituksella jalostama nisäkäslaji, tietynlainen koira, kissa, hevonen, nauta jne.
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rotu | rodut |
| genetiivi | rodun | rotujen |
| partitiivi | rotua | rotuja |
| akkusatiivi | rotu; rodun |
rodut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rodussa | roduissa |
| elatiivi | rodusta | roduista |
| illatiivi | rotuun | rotuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rodulla | roduilla |
| ablatiivi | rodulta | roduilta |
| allatiivi | rodulle | roduille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rotuna | rotuina |
| translatiivi | roduksi | roduiksi |
| abessiivi | rodutta | roduitta |
| instruktiivi | – | roduin |
| komitatiivi | – | rotuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | rodu- | |
| vahva vartalo | rotu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
2. jalostettu nisäkäslaji
|
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: rodullinen, rotuinen
Aiheesta muualla
Viitteet
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-F