Heltymys

Heltymys Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Jos mentyä vuotteni harharetken

sen tuokion taas olet luonani, milloin

kodin valkaman nään, rakas, suutele silloin

minun suutani valjua, kylmenevää

niin hellästi kuin teit sen onnemme illoin.

Veres lämpö mun vereeni läikähtää,

tulenliekkinä lyö läpi kuoleman hetken,

elon kirkkain muisto mun silmiini jää,

yli vuotteni mun sädekehän se heittää,

valon huippuihin luo, mut kuilut yöhön peittää,

ruman polttaa pois, pahan sovittaa.

Hymy silmies uneen mun tuudittaa,

nukun pois nykyhetkeen rakkautemme

kuin iltana ensi kohtaamisemme.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1936: Unen kaivo: runoja. WSOY, Porvoo.