Yrjö Wallinmaa
| Yrjö Wallinmaa | |
|---|---|
 Piispa Yrjö Wallinmaa. |
|
| Oulun piispa | |
|
1943
|
|
| Edeltäjä | Juho Mannermaa |
| Seuraaja | Väinö Malmivaara |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Yrjö August Wallenius |
| Syntynyt | 8. heinäkuuta 1892 Tampere |
| Kuollut | 4. heinäkuuta 1943 (50 vuotta) Inari |
| Kansalaisuus | suomalainen |
Yrjö August Wallinmaa (vuoteen 1912 Wallenius; 8. heinäkuuta 1892 Tampere – 4. heinäkuuta 1943 Inari) oli Oulun hiippakunnan piispa.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wallinmaa vihittiin papiksi 1917. Vuosina 1918–1943 hän toimi monissa eri tehtävissä Oulun seurakunnissa ja lyhyen aikaa myös kirkkoherrana Iisalmessa. Hän sai rovastin arvonimen vuonna 1935, ja vuonna 1941 hänet nimitettiin Oulun tuomiorovastiksi. Tuosta virasta hänet valittiin Oulun hiippakunnan piispaksi 8. huhtikuuta 1943.[1]
Surma partisaani-iskussa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wallinmaa ei ehtinyt olla piispana kauan, kun hän tutustumismatkallaan pohjoisen Lapin seurakuntiin joutui neuvostopartisaanien hyökkäyksen kohteeksi 4. heinäkuuta 1943. Hyökkäyksessä, joka tapahtui Inarin Laanilassa, kuoli piispa Wallinmaa ja kolme muuta suomalaista.
Wallinmaata ja noin 20 muuta matkustajaa kuljettanut linja-auto oli matkalla Rovaniemeltä Ivaloon ja oli aamuyöllä noin kello 3.00 ehtinyt Saariselän tunturien kohdalle. Autossa oli myös runsaasti postisäkkejä, joita oli sijoitettu tavaratilan lisäksi matkustamoon. Juuri ennen kapean puron ylittänyttä siltaa autoa tulitettiin konekiväärillä, ja kuljettaja pysäytti auton. Muutaman sekunnin kuluttua noin 20 metrin päässä ollut Laaniojan silta räjähti kappaleiksi. Tulitus jatkui, ja linja-autoa kohti heitettiin myös käsikranaatteja. Auton etuistuimella ollut Wallinmaa astui ulos autosta ja yritti suojautua sen alle, mutta sai surmansa häntä kohti heitetyn käsikranaatin räjähtäessä. Auton kuljettaja ja kaksi naismatkustajaa kuolivat konekivääritulituksessa, ja lisäksi 11 auton matkustajaa haavoittui. Useat auton sisällä olleet matkustajat pelastuivat suojautumalla postisäkkien sekaan.[2]
Noin kymmenen minuuttia iskun jälkeen paikkaa lähestyi Rovaniemen suunnasta Saksan Lapin-armeijan linja-auto, jossa oli vain kuljettaja. Myös tätä autoa ammuttiin, niin että luodista vioittunut auton äänitorvi alkoi soida taukoamatta. Partisaanit pakenivat paikalta ilmeisesti luultuaan äänitorvea hälytyssireeniksi. Muutamaa hetkeä aiemmin partisaanit olivat hyökänneet Laanilan majataloon sekä maantien kunnostajien parakkiin ja surmanneet kaksi tietyömiestä ja haavoittaneet neljää.[2]
Yleensä partisaanihyökkäyksistä vaiettiin sotasensuurin vuoksi, ja myös Laanilan isku oli tarkoitus salata. Viranomaiset ilmoittivat Wallinmaan omaisille aluksi, että tämä oli kuollut onnettomuudessa. Iskussa surmansa saanut piispa oli kuitenkin liian näkyvä henkilö, jotta tapaus olisi voitu pitää poissa julkisuudesta, ja niinpä Suomen Sosialidemokraatti selosti tapahtunutta laajasti. Myös papiston keskuudessa tapaus aiheutti suuren kohun. Päämaja päätti muuttaa strategiaansa, ja piispan surma otettiin propagandakäyttöön. Valtion tiedoituslaitoksessa työskennellyt kirjailija Mika Waltari vertasi artikkelissaan Wallinmaan kohtaloa piispa Henrikin surmaan Köyliönjärven jäällä ja luonnehti Suomen kirkon saaneen Wallinmaassa oman marttyyrinsa.[3][2]
Laanilan iskun tultua julki heräsi välittömästi epäilys, että kyseessä olisi ollut suunniteltu isku Suomen evankelisluterilaisen kirkon johtoa vastaan. Aihetta tutkineen dosentti Ville Jalovaaran mukaan arkistolähteet eivät tue tätä tulkintaa, vaan Wallinmaa oli vain sattumalta väärässä paikassa väärään aikaan. Rintamavastuu Pohjois-Suomessa oli kesällä 1943 Saksan armeijalla, jolloin Wallinmaan matka suuntautui saksalaisten joukkojen selustaan.[4]
Piispa Wallinmaan sankarihautajaiset pidettiin 9. heinäkuuta. Hänet on haudattu Oulun hautausmaalle.
Laanilan iskusta kirjan kirjoittaneen Ville Jalovaaran mukaan partisaanit väittivät omassa raportissaan tappaneensa 50 upseeria, 13 sotilasta ja 36 siviiliä. Hänen mukaansa mitkään tietolähteet eivät osoita, että partisaanit olisivat tienneet linja-auton kyydissä olleesta piispasta. Jalovaara huomauttaa, että Neuvostoliitto oli tapahtuman aikaan Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltain liittolainen, eikä näissä maissa olisi katsottu huomattavan kirkonmiehen murhaa hyvällä. Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin oli pyrkinyt kitkemään uskonnon pois yhteiskunnasta, mutta länsimaihin päin hän halusi esiintyä uskonnonvapauden sallivana valtionpäämiehenä.[2] Jalovaaran mukaan Laanilan iskun toteutti ”Napapiirin bolševikki” -niminen partisaaniosasto, joka oli muodostettu sissisotaa varten siinä tapauksessa, että saksalaiset olisivat miehittäneet Murmanskin. Kun näin ei ollut tapahtunut, osasto kohdisti iskunsa Suomen alueelle.[4]
Laanilan iskusta muistuttavat tapahtumapaikalla nimet Piispanoja ja Piispankivi. Lapin tiepiiri rakensi vuonna 1993 kopion hyökkäyksessä tuhoutuneen, Piispanojan ylittäneen sillan tilalle.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Piispojen muotokuvat Oulun hiippakunnan tuomiokapituli. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 8.10.2007.
- ↑ a b c d e Numminen, Pekka: Hirmuteko, joka yritettiin salata. Iltalehti, 11.9.2021, Viikonvaihde, s. 20–21. Alma Media. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 17.9.2021.
- ↑ Kyrö, Ida: Partisaanihyökkäys Laanilassa 2002. Veteraanien perintö – Itsenäinen Isänmaa. Arkistoitu 4.2.2012. Viitattu 8.10.2007.
- ↑ a b Isoniemi, Petri: Piispa Yrjö Wallinmaa kuoli Murmanskin partisaanien väijytyksessä 27.8.2021. Mun Oulu – Oulun kaupungin verkkomedia. Arkistoitu 18.12.2021. Viitattu 18.12.2021.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jalovaara, Ville: Piispa Wallinmaan surma: Partisaani-isku Saariselällä 1943. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2021. ISBN 978-951-858-273-4
- Mustakallio, Hannu: ”Wallinmaa, Yrjö Aukusti (1892–1943)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 300–301. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
|
Edeltäjä: Juho Mannermaa |
Oulun piispa 1943 |
Seuraaja: Väinö Malmivaara |
| Piispat |
|  | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Seurakunnat |
| ||||||||||||||
| Historia | |||||||||||||||
