Ydinvoimakeskustelu

Ydinvoimakeskustelu on ydinvoimaa ja sen käyttöä koskeva yhteiskunnallinen keskustelu. Ydinvoiman käyttö on tavallisesti ollut voimakkaasti polarisoitunut poliittinen kysymys.

Historia

Samaan aikaan kun tieteellinen tutkimus saavutti kehityksen asteen, jossa ydinreaktioiden hyödyntäminen tekniikassa tuli mahdolliseksi, oli maailmassa käynnissä historian suurin yksittäinen konflikti: toinen maailmansota. Ensimmäiset ydintekniikan sovellukset tehtiin sodan aikana ydinaseissa ja vasta sodan päätyttyä alkoi toden teolla tutkimus atomin ytimen energian käyttämiseksi rauhanomaisissa tarkoituksissa. Ydinvoimaan suhtauduttiin aluksi lähes yksimielisen optimistisesti: se nähtiin ydinaseriisunnan näkökulmasta ydintekniikan sotilaallisen käytön vaihtoehtona, suunnattomana energiavarana joka tarjoaisi suuria määriä edullista energiaa sekä tapana hillitä fossiilisten polttoaineiden käyttöön liittyvää luonnonvarojen kulutusta ja päästöjä.

Vasta 1960- ja 1970-luvulla alkoi tulla näkyviin jakautuminen ydinvoiman kannattajiin ja vastustajiin. Jotkut olivat huolissaan ydinvoiman käytön turvallisuudesta ja seurauksista, radioaktiivisista jätteistä. Toiset, etunenässä Rooman klubi, kiistivät jatkuvan taloudellisen kasvun ja siihen liittyvän kasvavan energiankulutuksen hyödyllisyyden ylipäätään. Vuonna 1979 Yhdysvaltain Harrisburgissa, sekä 1986 Neuvostoliiton Tšernobylissä tapahtuneet ydinvoimalaonnettomuudet nostivat ydinvoiman vastustuksen ja siihen liittyvän poliittisen liikehdinnän huippuunsa, millä on ollut huomattava vaikutus siihen, että ydinvoiman osuuden kasvettua 80-luvulla yli 15%:iin maailman sähköntuotannosta sen osuus ei ole enää kasvanut kokonaisenergiankulutusta nopeammin. Joissain maissa uuden ydinvoiman rakentamisesta luovuttiin.

Ruotsi

Ruotsissa pidettiin 1980 kansanäänestys ydinvoiman käytöstä. Äänestyksessä tarjottiin kolme vaihtoehtoa, jotka kaikki sisälsivät ydinvoimasta luopumisen. Kaksi vaihtoehdoista oli olennaisesti samat ydinvoimasta luopumista koskien ja edellyttivät ydinvoimaloiden sammuttamista 2010 mennessä. Yksi vaihtoehto tarjosi nopeamman aikataulun. Ydinvoimasta hitaimmalla tarjotulla aikataululla luopuva vaihtoehto voitti. Koska äänestyksessä ei tarjottu vaihtoehtoa säilyttää ydinvoiman käyttö saati sitten laajentaa sitä, on äänestystä kritisoitu ennaltamäärättynä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston valtio-opin johdantokurssilla äänestystä käytetään malliesimerkkinä huonosti toteutetusta kansanäänestyksestä, joka ei tarjonnut todellisia vaihtoehtoja ja joka salli poliitikkojen pestä kätensä vaikeasta päätöksestä.

Myöhemmin Ruotsi on muuttanut suhtautumistaan ydinvoimaan kun Riksdag salli niukasti äänin 174-172 ydinreaktorien korvaamisen uusilla.

Saksa

Saksassa Gerhard Schröderin SPD:n ja vihreiden hallitus päätti kesäkuussa 2000 sulkea kaikki Saksan ydinvoimalat. Tuolloin Saksassa oli 19 reaktoria, jotka tuottivat 30% maan sähköstä. Ydinvoiman vastustus oli keskeinen tekijä vihreiden perustamisessa 20 vuotta aiemmin.

Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen Saksassa oli suuria ydinvoimavastaisia mielenosoituksia. Saksassa oli tuolloin 17 toimivaa ydinvoimalaa. Tuolloin Angela Merkelin hallitus päätti sulkea seitsemän vanhinta reaktoria "tarkastusta varten". Saksan ympäristöministeri Norbert Röttgen ilmoitti että kahdeksaa vanhinta voimalaa ei enää käynnistetä. Kuusi muuta päätettiin sulkea 2021 ja kolme maan uusinta voimalaa 2022.

Muualla

Sveitsi päätti myös 2011 luopua ydinvoimaloistaan vuoteen 2034 mennessä.

Belgian hallitus päätti loppuvuodesta 2021 sulkea ydinvoimalat 2025 mennessä. Pääministeri Alexander De Croon seitsemän puolueen hallituksessa luopumispäätöstä ajoivat maan vihreät. Belgiassa oli käytössä kaksi ydinvoimalaa ja joissa yhteensä seitsemän reaktoria. Maaliskuussa 2022 Belgia päätti lykätä ydinvoimasta luopumista kymmenellä vuodella Ukrainan sodan vuoksi.

Espanja päätti joulukuussa 2023 sulkea kaikki ydinvoimalat 2035 mennessä. Maassa noin 20% sähköstä tuotettiin päätöshetkellä ydinvoimalla.

Keskustelun osapuolet

Kansalaiset

Ydinvoima on osoittautunut kansalaismielipidettä kärjistäväksi aiheeksi. Monilla on hyvin voimakas ydinvoimakanta ja monet myös tuovat mielipidettään aktiivisesti esille. Ydinvoima on aiheena yksi lehtien mielipidepalstojen ja netin keskustelupalstojen kestosuosikkeja. Ydinvoimaan liittyen järjestetään myös mielenosoituksia, mielenilmauksia ja mainoskampanjoita. Ydinvoimamyönteisiä mielenosoituksia ei juurikaan esiinny^lähde?. Ydinvoimaa vastaan on nähty myös lainvastaisia mielenosoituksia..

Tällä hetkellä ydinvoiman käyttö saa Suomessa useimmissa mielipidemittauksissa osakseen enemmän kannatusta kuin vastustusta. Ihmisten mielipide ydinvoimaan saattaa vaihdella riippuen siitä onko kyse lisärakentamisesta, fissio- vai fuusioenergiasta ja mitkä ovat käytettävissä olevat ydinvoiman vaihtoehdot. Ydinvoiman vastustajat painottavat useimmiten voimakkaasti uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja energian säästöä ja näkevät ydinvoiman esteeksi tämänsuuntaiselle kehitykselle, kun taas ydinvoiman puolestapuhujat katsovat nykytilannetta ja näkevät ydinvoiman vaihtoehtona nimenomaan nykyisille energianlähteille. Lisäksi ydinvoimakantaan saattaa vaikuttaa ydinvoiman käyttöympäristö, kuten esimerkiksi ydinvastuuvakuutuksen ehdot ja ilmastonmuutos.^lähde?

Mielipidemittausten tuloksia

Kansalaisten suhtautumista ydinvoimaan on selvitetty useilla kyselyillä. Alla eräiden mielipidemittausten tuloksia.

Euroopan unioni 45 % kannattaa ydinvoiman käyttöä EU:ssa 39 % vastustaa	Yhdysvallat 62 % kannattaa ydinvoiman käyttöä USA:ssa 33 % vastustaa
Suomi 68 % suhtautuu ydinvoimaan myönteisesti 6 % kielteisesti	Ruotsi 26 % kannattaa ydinvoiman lisärakentamista 26 % kannattaa nykyisten voimaloiden säilyttämistä ja korvaamista uusilla 43 % vastustaa uusien voimaloiden rakentamista

Ydinvoiman lisärakentamisen kannatus Suomessa on vaihdellut. Esimerkiksi Suomen Gallupin tutkimuksen mukaan joulukuussa 2001 lisärakentamista kannatti 40% ja vastusti 33% vastaajista. Kannastaan epävarmoja oli 28%. Otos oli 1506 henkilöä. Syyskuussa 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan ydinvoimaa kannatti 53% ja vastusti 41%.. Toukokuun 2007 tutkimuksessa lisäydinvoimaa kannatti 57% ja vastusti 35%..

Vuosina 2008-2010 Taloustutkimus kysyi kansalaisilta, kannattivatko he lisärakentamista viidennen yksikön jälkeen. Neljän samansisältöisen kyselyn perusteella kannatus vaihteli 34-38% välillä ja vastustus 48-55% välillä. Joka kerralla kannatus oli selvästi suurempaa miesten keskuudessa (2010: 50%), kun taas esimerkiksi niiden joukossa, jotka pitivät ilmastonmuutosta aliarvioituna uhkana, myös jatkorakentamisen vastustus oli suurempaa.

Tiedeyhteisö ja viranomaiset

Ydintekniikan ja ydinfysiikan alan asiantuntijat eivät kovin usein ota näyttävästi kantaa ydinvoiman puolesta tai sitä vastaan. Sen sijaan heidän roolinsa on yleensä ollut asiatiedon tuominen keskusteluun. Viranomaiset, yliopistot ja tieteelliset järjestöt yleensä tuovat tietonsa julkisesti saataville ja vastaavat sekä toimittajien että yksityisten kansalaisten kyselyihin. Ydinvoimakysymys on kuitenkin monimutkainen ja polarisoitunut.

Suomalaiset nuorisojärjestöt

Useimmat suomalaiset poliittiset nuorisojärjestöt vastustavat ydinvoimaa, kuten Suomen Keskustanuoret, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto, Svensk Ungdom, Sosialidemokraattiset Opiskelijat ja Vasemmisto-opiskelijat. Kokoomusnuoret sekä Kokoomusopiskelijat puolestaan kannattavat ydinvoimaa.^lähde?

Kansalaisjärjestöt

Ympäristöjärjestöistä Greenpeace, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Natur och Miljö ja Suomen luonnonsuojeluliitto kampanjoivat ydinvoiman lisärakentamista vastaan. Järjestöjen yhteisessä kampanjassa kerätään sitoumuksia äänestää eduskuntaan ydinvoiman vastustajia. Ydinvoima korvataan mm. bioenergialla, tuulivoimalla ja energiatehokkuudella. Järjestöt järjestävät usein mielenosoituksia ja muita näyttäviä ydinvoiman vastaisia tempauksia sekä pyrkivät nostamaan ydinvoiman kielteisiä puolia ydinvoimakeskusteluun ja sitä kautta vaikuttamaan julkiseen mielipiteeseen. Myös kuluttajajärjestöt ovat ottaneet kriittisiä kantoja ydinvoiman lisärakentamiseen.^lähde?

Ydinvoiman kannattamisen tehtäväkseen ilmoittaneet järjestöt ovat huomattavasti harvinaisempia ja yleensä jäsenmäärältään pienempiä. Suomessa yksi tällainen järjestö on Ydinenergianuoret. Suomessa voimalahankkeisin ovat ottaneet ymmärtäviä kantoja myös työnantajien ja työntekijöiden etujärjestöt.

Ydinvoimakeskustelun argumentit

Ydinvoimaa sekä vastustetaan että puolustetaan monin erilaisin argumentein. Tässä on käsitelty molempien osapuolten merkittävimpiä argumentteja sellaisina kuin ydinvoiman kannattajat ja vastustajat ne usein esittävät. Neutraalimman esityksen käsitellyistä aiheista löytää kutakin aihetta käsittelevästä artikkelista.

Ydinvoiman vastustajat	Ydinvoiman kannattajat
Ydinturvallisuus
Ydinonnettomuuden uhka ydinlaitoksessa on merkittävä. Ydinlaitoksissa sattuneet onnettomuudet – kuten Tšernobylin, Three Mile Islandin tai Fukushiman onnettomuudet – ovat huolestuttavia. Erilaisten luonnonmullistusten mahdollisuutta ei ydinvoimaloissa pystytä ottamaan täysin huomioon. Ydinlaitosten turvallisuutta heikentäviä tapahtumia sattuu yhä, kuten Ruotsin Forsmarkin vuoden 2006 läheltä piti -tilanne näytti. Kokemus osoittaa vakavien onnettomuuksien olevan mahdollisia myös länsimaissa. Arvioita, joita onnettomuustodennäköisyyksistä on tehty, ovat arveluttavia. Vakavan onnettomuuden seuraukset voivat olla katastrofaalisia. Ydinvoimalaan kohdistuvan terrorismin tai sabotaasin uhka on olemassa. Mahdollinen terroriuhka saattaa vaatia toimenpiteitä, joita ei pitäisi tarvita rauhanomaisessa oikeusvaltiossa. Ydinvoimalat aiheuttavat valtavan turvallisuusriskin sodan tai muun kriisitilanteen tullessa. Mikään muu energiantuotantotapa ei ole yhtä ongelmallinen kriisiaikana. Ydinonnettomuuden mahdollisuuden hyväksyminen on moraalinen kysymys: pahan onnettomuuden mahdolliset seuraukset ovat aivan toista luokkaa kuin perinteisten energiamuotojen osalta. Ydinvoiman käyttö länsimaissa vähentää mahdollisuuksia kieltää ydinvoima mailta, joissa ydinvoima korruption, matalan teknologian tason tai muun sellaisen syyn takia vuoksi on erityisen riskialtista. Suomeen rakennettava viides ydinreaktori sisältää täysin uusia monimutkaisia digitaalisia ohjaus- ja automaatiojärjestelmiä, mitä ei ole aiemmin käytetty ydinvoimaloissa. Ohjelmointivirheet voivat aiheuttaa vaarallisia virhetoimintoja näissä järjestelmissä. Mahdollinen ydinonnettomuus, tai muu ydinmateriaalin leviäminen ympäristöön, voi aiheuttaa Suomessa laajalla alueella erittäin pitkäkestoisia elinympäristön vahinkoja. Ydinonnettomuuden seurauksena väestössä ja luonnossa voi alkaa esiintyä paljon nykyistä enemmän syöpää ja perinnöllisiä muutoksia, jotka aiheuttavat mm. epämuodostumia. Mikään muu onnettomuustyyppi ei voi tuottaa yhtä pitkäkestoista ja laajaa vahinkoa elämälle.	Ydinturvallisuus on länsimaissa hyvällä tasolla ja ydinvoiman riskit henkilövahingoille tai ympäristöhaitoille ovat pienemmät kuin vaihtoehdoilla. Ydinvoiman vaihtoehtoihin liittyy jatkuvia ympäristöhaittoja, kuten kasvihuonepäästöt, öljyonnettomuudet, ilmansaasteet, happosateet ja niin edelleen. Epätodennäköisen ydinonnettomuuden vaikutuksia pitäisi verrata niihin. Sattuneet ydinonnettomuudet ovat osoittaneet, että vaikka poikkeuksellisen paha ydinonnettomuus sattuisi, ovat niiden vaikutukset tavallisesti rajoittuneet laitoksen sisälle. Itse asiassa länsimaisissa voimalaitoksissa ei 10000 yhteenlasketun reaktorinkäyttövuoden aikana ole sattunut ainuttakaan ympäristölle vaarallista onnettomuutta. Tankkerionnettomuudet ja patojen murtumiset ovat monesti aiheuttaneet vahinkoja suuren ydinonnettomuuden mittakaavassa ja enemmänkin. Tällaiset onnettomuudet ovat varsin tavallisia, toisin kuin vakavat ydinonnettomuudet jotka ovat äärimmäisen epätodennäköisiä. Suomeen rakennettava viides ydinreaktori perustuu pitkäaikaiseen saksalais-ranskalaiseen kehitykseen ja on turvallisin teknillisin suunnitteluperiaattein jo olemassa olevista uusimmista ranskalaisista voimaloista hieman kehitetty versio. Ydinvoimalaan kohdistuvat terrorismin yritykset ovat erittäin harvinaista, ydinvoimalat ovat vahvimmin suojattuja siviilikohteita maailmassa. Ydinvoiman vaihtoehdot, erityisesti öljy, ovat osatekijänä sodissa ja terrorismissa jatkuvasti. Myös köyhät maat voivat turvallisesti käyttää ydinvoimaa kunhan ne käyttävät testattuja, hyväksi havaittuja valvonta- ja turvallisuusperiaatteita. Tämä tarjoaa niille kasvihuonekaasupäästöttömän tien nostaa elintasoaan. Esimerkiksi Intia ja Meksiko ovat menestyksekkäästi käyttäneet länsimaisia voimalaitostyyppejä länsimaisten turvallisuusperiaatteiden mukaisesti.
Ydinaseet
Uraanikaivoksista saadusta uraanista voi rikastaa ydinasemateriaalia. Tämä pätee niin käytettyyn kuin käyttämättömään ydinpolttoaineeseen. Ydinteknologian leviäminen lisää mahdollisuuksia hankkia ydinaseita, eikä Kansainvälinen ydinsulkujärjestelmä kykene puutteellisuudessaan estämään tätä tapahtumasta. Jokin maa voisi peitellä ydinvoimateollisuudella sotilaallista ydinohjelmaa, kuten on epäilys Iranin kohdalla. Intia ja Pakistan hankkivat paljon asetuotantoon käytettyä ydinteknologiaa länsimaista ilmoittaen aikeekseen sen rauhanomaisen käytön.	Ydinaseiden ja ydinvoiman välinen yhteys on heikko. Luonnonuraanin ja ydinpolttoaineen rikastusaste on vain 0,5–5 % siinä missä ydinaseissa käytetyn materiaalin rikastusasteen tulee olla yli 90 %. Ydinvoimala on turha asetta havittelevalle valtiolle. Ydinaseen valmistamiseen vaadittu tekniikka ei ole samaa kuin rauhanomaisessa ydinteknologiassa, eikä yksikään maa ei ole ryhtynyt ydinasevallaksi ydinvoimaloita hyödyntämällä. Lisäksi joku maa voi halutessaan hankkia ydinaseen ilman voimaloita, kuten kaikki nykyiset ydinasevallat ovat tehneet Pakistania ja Intiaa lukuun ottamatta. Nekään eivät tiettävästi käyttäneet ydinvoimaloitaan aseohjelmassa. Ydinsulkusopimus on maailman noudatetuimpia ja perusteellisimmin valvottuja kansainvälisiä sopimuksia. Yksikään maa ei ole rikkonut sitä hankkimalla ydinaseita. Sitä voidaan ja tulee edelleen kehittää riippumatta siitä käytetäänkö ydinvoimaa koska kaikki ydinaseet on tähänkin mennessä hankittu ydinvoiman tuotannosta erillään. Aseistariisunnassa ydinvoima sen sijaan on hyödyllinen, sillä ydinvoimaloissa hävitetään ydinaseriisunnasta saatavaa asemateriaalia.
Energiatalous
Ydinlaitoksen purkukustannukset ja ydinjätehuollon kustannukset ovat huomattavia ja niitä, samoin kuin ydinpolttoaineen hintakehitystä, on mahdoton ennustaa tarkkaan. Ydinvoimaloiden ydinvastuuvakuutuksissa on omavastuuosuus ja ne on sovittu tietylle korvaussumalle, joten valtio voisi joutua korvaamaan vahinkoja jos ne ylittävät korvaussumman. Olisi Suomelle edullista, jos ydinvoiman osuus maailman energiantuotannosta vähenisi. Tämä avaisi mahdollisuuksia uuden energiateknologian vientiin muihin maihin. Uusiutuvat energianlähteet ovat huomattavasti ydinvoimaa työllistävämpi ratkaisu. Ydinvoiman käytön ja uusiutuviin energianlähteisiin siirtymisen välillä on ristiriita. Investoinnit ydinvoimaan ovat pois uusiutuvilta energianlähteiltä eivätkä edistä energia-alan kehitystä. Suomen viidennen ydinvoimalan rakentamispäätöksen yhteydessä sovitun risupaketin toteuttaminen on unohdettu tyystin. Ydinsähkön verrattaen alhainen hinta on näennäistä ja johtuu muun muassa valtavista eroista eri energiantuotantomuotojen kehittämiseen käytetyissä resursseissa, piilotuista ja epäoikeudenmukaisesta verotuksesta. Sähkön alhainen loppuhinta on haitta, ei etu. Halpa sähkö johtaa energiankulutuksen kasvuun ja siten lisäenergian tarpeeseen ja kasvihuonepäästöihin. Sähköntuotannon omavaraisuus ei käytännössä parane ydinvoiman myötä sähkönkulutuksen jatkuvan kasvun johdosta. Ennemminkin siirtyminen kestäviin vaihtoehtoihin vaikeutuu mitä suurempaan kulutukseen ehditään tottua. Suuret ydinvoimayksiköt merkitsevät tuotannon häiriintyessä suurta vajausta sähköntuotantoon. Ydinvoiman rakennuspäätös sitouttaa kymmeniksi vuosiksi joustamattomaan, keskitettyyn sähköntuotantoon, vaikka tekniikan edistyessä sähköntuotannossa pitäisi siirtyä pienen mittakaavan paikalliseen tuotantoon. Koska ydinvoiman kustannukset ovat investoinneissa, halpakaan energia ei voi kilpailla jo rakennetun ydinvoiman kanssa. Suomessa ydinvoima ei ole kotimaista, vaan hankkeen pääoma, työvoima, suunnittelu, teknologia ja ydinpolttoaine ovat kaikki ulkomailta. Myös uraani jalostetaan aina ulkomailla, vaikka siirryttäisiinkin Suomessa louhitun uraanin käyttöön.	Ydinsähkö on usein halvinta sähköä vesivoiman jälkeen, ja näin on myös Suomessa. Ydinvoima on kannattavaa omillaan, vaikka sen hinta sisältää ylimääräisiä maksuja, toisin kuin kokeelliset uudet energianlähteet. Vaihtelut uraanin markkinahinnassa eivät suhteellisessa pienuudessaan juuri vaikuta ydinsähkön kokonaishintaan. Jätehuoltokustannusten ja ydinvoimalan purkukustannusten kattaminen tapahtuu ydinsähkön hintaan sisällytetyllä maksulla. Onnettomuustilanteen taloudelliset kustannukset ovat tyypillisesti olleet siedettäviä verrattuna ydinvoimayhtiöiden liikevaihtoon. Lisäksi ydinonnettomuuden mahdollisuus on hyvin pieni ja ydinvoimaloilla on lakisääteinen ydinvastuuvakuutus, kun taas muut voimalat aiheuttavat normaalikäytössäkin ympäristöhaittoja ilman korvausvastuuta. Ydinvoiman ja uusiutuvien energioiden yhtäaikaiselle käytölle ei ole ristiriitaa. Esimerkiksi ydinvoimamaa Suomi käyttää ydinvoimatonta Tanskaa huomattavasti enemmän uusiutuvaa energiaa. Suomi olisi hyötyjien joukossa jos ydinvoimalla estettäisiin ilmastonmuutosta ja säästettäisiin öljyä ja muita luonnonvaroja muuta kuin energiakäyttöä varten. Lisäksi suomalaista ydinvoimaosaamista viedään jo tällä hetkellä ulkomaille. Ydinvoima lisää Suomen energiantuotannon omavaraisuusastetta ja vähentää tarvetta tuontienergialle, mikä on tärkeää muun muassa mahdollisia energiakriisitilanteita ajatellen. Monet öljy- ja maakaasuvarojen ehtymisen vaikutuksista huolestuneet pitävät ydinvoimaa ainoana realistisena vaihtoehtona fossiilisista ja uusiutumattomista polttoaineista saatavan energian korvaamiseksi. Jos sähkön alhaista hintaa pidetään haittana ei sitä pitäisi nostaa valitsemalla kalliita, tehottomia energianlähteitä vaan verotuksella, jolloin erotus saataisiin hyötykäyttöön. Ydinvoimalat ovat käytännössä osoittautuneet luotettavimmiksi voimalatyypeiksi yli 90 % käyttöasteilla Suomessa. Suomalaisen ydinvoiman kotimaisuusaste on yli 50 %, joka riittää kotimaisen tuotteen avainlippu-merkkiin. Samaa ei voida sanoa kaasusta, öljystä tai hiilestä.
Ydinjäte ja louhinta
Pitkäaikaisesti radioaktiivisen ydinpolttoaineen jätehuolto on ratkaisematon ongelma. Loppusijoituskapselit voivat rikkoutua loppusijoituksen pitkän keston aikana vaarallisin seurauksin. Ydinjätteen kuljetus on riskialtista. Vaarallista ainetta saattaa joutua terroristien käsiin. Ydinpolttoaineen jälleenkäsittely on ympäristölle vaarallista toimintaa. Ydinvoimaloiden lauhdevesien lämpötila vaikuttaa voimalan lähiympäristöön ja lauhdeveden sisäänottoputken ajoittainen klooraus vaikuttanee eliöstöön. Lämmin lauhdevesi vaikuttaa purkualueen eliöyhteisöön suosien lämpimien vesien lajeja ja karkottaen kylmien vesien lajit. Lauhdeveden lämpötilan mukana kiertävät kalojen nuoruusvaiheet ja selkärangattomat usein kuolevat ennen paluuta mereen. Lisäksi lauhdevesi sisältää aika-ajoin pieniä määriä radioaktiivisuutta, joka saattaa laskeutua sedimenttiin tai sitoutua eliöihin. Ydinpolttoaineen kierrättämiseen liittyy merkittäviä eettisiä-, taloudellisia- ja ympäristöongelmia. Vaikka ydinpolttoainetta voidaan kierrättää, Suomessa ei näistä syistä niin tehdä. Uraanin louhinta aiheuttaa henkilövahinkoja, ympäristöhaittoja ja maisemahaittoja. Yhtä uraanikiloa kohti syntyy kaksi tuhatta kiloa radioaktiivista jätettä. Louhinnasta ylijäävät kaivosjätteet, kuten kivi, hiekka ja lieju, sisältävät luonnon radioaktiivisia aineita, joilla on huolestuttavia ympäristövaikutuksia. Syöpien määrä on lisääntynyt joidenkin kaivosten läheisyydessä. Louhinta saattaa saastuttaa myös esimerkiksi pohjavedet. Ydinpolttoaineen louhinnalla on merkittäviä maisemahaittoja, jotka ovat verrattavissa tuulivoiman maisemahaittoihin.	Uraani on varsin yleinen alkuaine, jolla ei tunneta muita merkittäviä käyttötarkoituksia kuin energiantuotanto. Sitä käyttämällä säästetään muita monikäyttöisempiä luonnonvaroja kuten öljyä, joka on tärkeää esimerkiksi muovien, kemikaalien ja lääkkeiden tuotannossa. Ydinvoimasta syntyvät jätemäärät ovat erittäin pieniä suhteessa tuotettuun energiaan. Ydinpolttoaineen jälleenkäsittelyllä 95% ydinpolttoaineesta voidaan kierrättää. Ydinjätehuollolle on esitetty myös vaihtoehtoja kuten geologinen loppusijoitus. Lauhdeveden vaikutukset ovat hyvin paikallisia ja tyypillisiä kaikille lämpövoimalaitoksille, ei vain ydinvoimalle. Ydinvoimalan normaalikäytön radioaktiiviset päästöt ovat mitättömiä verrattuna luonnon omaan radioaktiivisuuteen. Koska ydinpolttoainetta tarvitaan hyvin vähän suurtenkin energiamäärien tuottamiseen – yli 100 000 kertaa vähemmän kuin hiiltä – ovat ydinpolttoainekierron haitatkin pienet suhteessa tuotettuun energiaan. Tämä pätee niin saasteisiin, henkilövahinkoihin kuin maisemahaittoihinkin. Ydinjätekuljetuksia on tehty 40 vuotta, tuhansia kertoja ja miljoonia kilometrejä. Käytettyä ydinpolttoainetta on kuljetettu tuona aikana maalla merellä ja ilmassa. Yhtään ympäristölle vaarallista onnettomuutta ei ole sattunut. Ydinjätekuljetuksessa tavanomaisen liikenneonnettomuuden aiheuttama riski on itse asiassa suurempi kuin lastin aiheuttama. Vanhojen sotilaskäytössä olleiden uraanikaivosten ja kehitysmaiden kaivosten ongelmat voidaan välttää noudattamalla nykyaikaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ja tehokasta ympäristövalvontaa kaivospaikoilla. Nykyaikaiset länsimaiset uraanikaivokset eivät juurikaan eroa muista kaivoksista. Suurin osa maailman uraanista tulee hyvin hoidetuista länsimaisista kaivoksista, joiden tuotantomäärää voidaan nostaa jollei kehitysmaiden kaivosten toimintatapoja paranneta.
Ympäristö, päästöt ja ilmastonmuutos
Ydinvoiman lisärakentaminen ei ole ratkaisu ilmastonmuutokseen. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n kaikkein ydinvoimamyönteisimmässäkin skenaariossa energiansäästö ja uusiutuvat vähentävät päästöjä yhdeksän kertaa niin paljon kuin ydinvoima. Ydinvoimalla voidaan kattaa enintään 11 % maailman sähköntuotannosta, eikä muusta energiantuotannosta mitään, joten se on parhaimmillaankin vain osaratkaisu. Ydinenergian tuotanto aiheuttaa välillisesti kasvihuonekaasupäästöjä. Ydinvoima pahentaa ilmastonmuutosta, koska se ruokkii jatkuvaa energiankulutuksen kasvua. Ydinvoimaan panostaminen viivästyttää todellisten ilmastonmuutoskysymyksen ratkaisujen, kuten uusiutuvien energianlähteiden ja energiansäästön käyttöönottoa ja vie poliittista huomiota pois todellisista ratkaisuista. Energiansaannin turvaamiselle ydinvoiman tai fossiilisten energianlähteiden lisärakentamiselle on varteenotettavia vähäpäästöisiä vaihtoehtoja, kuten energiansäästö, tuulivoima, biopolttoaineet, aurinkoenergia ja maalämpö. Tulevaisuudessa Suomessa päästöt syntyvät lähes yksinomaan sähkön ja lämmön yhteistuotannossa, liikenteessä ja muilla alueilla. Ydinsähköstä ei ole apua, sillä neljä viidesosaa Suomessa kulutetusta energiasta on muuta kuin sähköä.	Ydinvoimala ei synnytä haitallisia saastepäästöjä eikä kasvihuonekaasupäästöjä. Kaikki energiantuotantomuodot aiheuttavat elinkaarenaan välillisesti päästöjä. Ydinvoiman elinkaaresta aiheutuvat nettopäästöt ovat vähäiset. Ydinvoimalla voidaan helposti kattaa vaikka koko maailman sähkönkulutus. Teknistä estettä tälle ei ole, jos 70-luvun rakentamisvauhti olisi jatkunut, ydinvoima olisi jo nyt maailman suurin sähkönlähde. Ydinvoima soveltuu hyvin myös muuhun kuin sähköntuotantoon. Ydinkäyttöisiä laivoja seilaa kymmeniä maailman merillä. Tukholman kaupunkia on lämmitetty ydinvoimalla. Siirtymällä sähkö- tai vetyautoihin, myös tieliikenne voisi olla ydinkäyttöistä. Ydinvoiman käyttö ei sulje pois muita energianlähteitä. Uusiutuvilla energianlähteillä voitaisiin tuottaa niiden taloudellinen potentiaali ja ydinvoimalla loput. Hyvin tehdyn uraanikaivostoiminnan ympäristövaikutukset eivät eroa merkittävästi muista metallikaivoksista tai vaikka hiilikaivoksista. Vaikka ydinpolttoainekierrolla on kaivostoiminnalle ja kaikelle teolliselle toiminnalle tyypillisiä ympäristöhaittoja, ne täytyy suhteuttaa saatuun hyötyyn. Ydinvoimaa on mahdollista käyttää myös yhteistuotantoon, toisin kuin vaikkapa tuulivoimaa. Lisäksi sähkölämmityksellä ja lämpöpumpuilla voidaan korvata kaukolämpöä. Lisäksi myös ydinvoimalla tuotettua sähköä voidaan käyttää esimerkiksi sähköautoissa, jolloin liikenteenkin päästöt vähenevät. Fissioon perustuva ydinvoima on väliaikaratkaisu ilmaston lämpenemisen viivyttämiseksi. Pelkillä uusiutuvilla ei päästöjä voida vähentää tarpeeksi nopeasti. Tulevaisuudessa fissiovoimaa voidaan korvata uusiutuvilla ja kenties myös fuusiovoima saadaan toimimaan. Nyt on kuitenkin tärkeämpää vähentää päästöjä nopeasti.

Kierrätys, aseistariisunta ja MOX

Osa ydinpolttoaineesta kierrätetään jälleenkäsittelyn kautta uudelleen voimalaitoskäyttöön. Yli 90% polttoaineesta on käytön jälkeen edelleen uraania ja siten kierrätettävissä. Lisäksi ydinpolttoainetta saadaan myös laimentamalla aseistariisunnasta saatavia asemateriaaleja. Näin ydinaseplutonium hävitetään energiantuotannon palveluksessa.

Molemmat käytännöt ovat kohdanneet vastustusta. MOX-polttoaineen käyttöä on maailmalla kritisoitu tehottomana uraanin hinnan ollessa alhaalla. Sen on esitetty lisäävän riskiä ydinaseiden leviämiseen, joskaan sellaista ei ole koskaan sattunut ja MOX-polttoaineessa oleva reaktoriplutonium on isotooppisuhteiltaan huonoa asemateriaalia. Lisäksi Venäjällä jälleenkäsittelylaitoksia ja MOX-polttoainetta käyttävien reaktoreja on moitittu ympäristö- ja turvallisuusasioiden laiminlyönnistä. Aseplutoniumin laimentamisen ja voimalaitoskäytön sijaan monet kansalaisjärjestöt ja tutkijat pitävätkin aseplutoniumin varastointia turvallisiin kohteisiin parempana vaihtoehtona. Tällöin kuitenkin aseplutonium jäisi ennalleen, eikä sitä tuhottaisi ydinreaktorilla. Aseplutoniumin palauttaminen ydinaseisiin jäisi siis mahdollisuudeksi, toisin kuin MOX-polttoainetta käytettäessä.

Keskusteluun osallistuneita merkittäviä henkilöitä

Ydinvoiman vastustajia

• Heidi Hautala, kansanedustaja ja Vihreän liiton entinen puheenjohtaja ja presidenttiehdokas
• Satu Hassi, eurokansanedustaja, kirjailija ja Vihreän liiton entinen puheenjohtaja
• Jürgen Trittin, saksalainen vihreän puolueen kansanedustaja ja Saksan ympäristöministeri 1998–2005.
• Helen Caldicott, australialainen kirjailija ja Nuclear Policy Research Instituten perustaja.
• Al Gore yhdysvaltalainen entinen poliitikko.

Ydinvoiman kannattajia

• Paavo Lipponen, entinen eduskunnan puhemies, entinen pääministeri
• Patrick Moore, kansainvälisen Greenpeacen pitkäaikainen johtaja.
• Timo Soini, kansanedustaja
• James Lovelock, nykyaikaisen ympäristöaatteen edelläkävijä, Gaia-teorian kehittäjä.
• Hugh Montefiore, Birminghamin piispa, Britannian Maan ystävien perustajajäsen.
• Hans Blix, YK:n asetarkastaja joka johti Irakin tarkastusohjelmaa ennen Yhdysvaltain hyökkäystä.

Aiheesta muualla

• Hyvä tietää ydinvoimasta, Energiateollisuus (Arkistoitu – Internet Archive)

Ydintekniikka

Ydinfysiikka	Atomi Fissio Fuusio Säteily Radioaktiivisuus Ionisoiva säteily Ydinräjähdys Fissiili Vaikutusala Kriittinen massa
Ydinvoima	Ydinvoiman käyttökohteet Ydinpolttoainekierto Säteilyturvallisuus Ydinturvallisuus Ydinjätehuolto Geologinen loppusijoitus Uraani Uraanin esiintyminen Uraanikaivos Uraanin väkevöinti Plutonium Torium Torium-ydinpolttoainekierto
Ydinreaktori	Kevytvesireaktori Kiehutusvesireaktori Painevesireaktori VVER-reaktori EPR-reaktori RBMK-reaktori MKER-reaktori CANDU-raskasvesireaktori AP1000-reaktori Pieni modulaarinen reaktori Hyötöreaktori Kiihdytinreaktori SCWR-reaktori Nestemäisellä metallilla jäähdytetty reaktori Sulasuolareaktori Kaksoisfluidireaktori Fuusioreaktori
Ydinaseet	Ydinsota Vetypommi Neutronipommi Ydinaseriisunta Vaikutukset
Ydinonnettomuus	Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus Three Mile Islandin ydinvoimalaonnettomuus Luettelo ydinonnettomuuksista Luettelo ydinlaitostapahtumista Ydinvoimalan sydämen sulamisonnettomuus Ydinaseonnettomuus INES-asteikko
Ydinvoima Suomessa	Olkiluodon ydinvoimalaitos Loviisan ydinvoimalaitos Hanhikiven ydinvoimalaitos