Yön kuningas (hahmo)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yön kuningas
Yön kuninkaaksi pukeutunut henkilö.
Yön kuninkaaksi pukeutunut henkilö.
Luoja(t) David Benioff
D. B. Weiss
Näyttelijä(t) Richard Brake
Vladimir Furdik
Ensi-
esiintyminen
Ruusu ja leijona
Viimeinen
esiintyminen
Pitkä yö
Henkilötiedot
Status kuollut
Sukupuoli mies
Asuinpaikka Muurin pohjoispuoli
Ryhmäsidokset valkeat kulkijat
Voimat
  • valkeiden kulkijoiden luominen
  • kuolleiden herättäminen
  • sään hallinta
  • epäinhimillinen vahvuus
Suhteet

Yön kuningas (engl. Night King) on kuvitteellinen hahmo televisiosarjassa Game of Thrones, mutta hahmoa ei ole ainakaan toistaiseksi tavattu televisiosarjan perustana käytetyssä George R. R. Martinin kirjasarjassa Tulen ja jään laulu. Yön kuningas on ihmisiä vastaan taistelevien valkeiden kulkijoiden johtaja ja yksi sarjan keskeisistä antagonisteista.[1][2][3] Hahmoa näyttelee aluksi Richard Brake ja myöhemmin Vladimir Furdik.[4]

Valkeat kulkijat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yön kuningas johtaa valkeita kulkijoita (engl. White Walkers), jotka ovat ihmismäisiä jäähirviöitä. Televisiosarjan mukaan Westerosia aikoinaan asuttaneet metsän lapset loivat valkeat kulkijat tuhansia vuosia sitten Sankareiden ajalla puolustamaan itseään mantereelle saapuneilta ensimmäisiltä ihmisiltä, mutta ne kääntyivätkin luojiaan vastaan.[2][5] Metsän lapset liittoutuivat ensimmäisten ihmisten sekä jättiläisten kanssa ja onnistuivat ajamaan valkeat kulkijat kauas pohjoiseen. Pohjoisimmat osat erotettiin muusta mantereesta Muurilla, jota vartioimaan perustettiin Yövartio. Tarinan alussa valkeat kulkijat elävät kaukana Muurin pohjoispuolella ja ovat viettäneet hiljaiseloa niin kauan, että niitä on alettu pitää pelkkänä legendana.[3]

Valkeat kulkijat pystyvät herättämään henkiin kuolleita, jolloin ne muuttuvat zombeja muistuttaviksi eläviksi kuolleiksi (engl. wight). Ne ovat myös huomattavan vahvoja, jäädyttävät asioita kosketuksellaan ja kyennevät hallitsemaan säätä, koska näyttäytyvät usein lumimyrskyn yhteydessä. Valkeat kulkijat voidaan surmata ainoastaan lohikäärmelasista tai valyrialaisesta teräksestä valmistetuilla aseilla, mutta niiden on arveltu vahingoittuvan myös lohikäärmeiden syöksemästä tulesta. Kun valkea kulkija kuolee, myös sen hallitsemat elävät kuolleet palaavat kuolleiksi.[3]

George R. R. Martinin on kertonyt valkeiden kulkijoiden puhuvan skroth-kieltä, joka kuulostaa samalta kuin murtuva jää. Melisandren mukaan ne palvovat Valon herran vastustajaa.[3]

Game of Thrones -televisiosarjan showrunnerit David Benioff ja D. B. Weiss ovat kertoneet luoneensa Yön kuninkaan, koska halusivat antaa valkeille kulkijoille taustatarinan ja tehdä niistä muutakin kuin ikiaikaisen pahuuden ilmentymän. Benioff ei kuvailisi hahmoa varsinaisesti pahaksi vaan itse Kuolemaksi: Yön kuningas tappaa, koska sitä varten metsän lapset ovat sen luoneet. Hahmolla ei ole sarjassa lainkaan vuorosanoja, koska sillä ei ole Benioffin mukaan mitään sanottavaa.[4]

Benioff on kertonut Yön kuninkaan kuolintavan olleen alusta asti selvä. Hahmon surmaavaan Arya Starkiin yhdistetyssä lausahduksessa ”What do you say to the god of death?” (suom. Mitä kuoleman jumalalle sanotaan?) viitataan Yön kuninkaaseen, joka televisiosarjan hahmoista vastaa parhaiten kuoleman jumalan ruumiillistumaa.[6] Valkeat kulkijat kukistava tikari putkahtelee esiin läpi koko sarjan: sillä muun muassa yritetään murhata Bran Stark sarjan ensimmäisellä kaudella ja Pikkusormi pitelee tikaria pettäessään Ned Starkin. Se esiintyy myös Game of Thronesin esiosassa House of the Dragon, jossa selviää, että tikariin on kaiverrettu Aegon Valloittajan ennustus luvatusta prinssistä.[7]

Ulkonäkö ja maskeeraus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkonäöltään Yön kuningas muistuttaa jäätä. Se on väriltään siniharmaa ja iholtaan suonikas. Hahmo luotiin suurimmaksi osaksi maskeeraamalla: meikeillä ja proteeseilla. Kaikki valkeat kulkijat käyttivät myös värillisiä piilolinssejä. Jäämäisyys ja silmien hohde saatiin aikaan visuaalisin tehostein. Koska Yön kuningas on valkeiden kulkijoiden johtaja, hahmon haluttiin näyttävän kuninkaalliselta ja erottuvan muista kaltaisistaan. Tämä vaikutelma saatiin aikaan sarvikruunulla, joka muodostuu hahmon päästä kasvavista, pieniä jääsarvia muistuttavista ulokkeista.[8]

Yön kuningas luotiin 13 proteesilla, jotka olivat kertakäyttöisiä. Hahmoa näytelleen Richard Braken mukaan proteesien kiinnittäminen kesti viisi tuntia ja niiden poistaminen kaksi tuntia. ”Hardhome”-jakson kuvaksen aikana proteesitiimissä työskenteli yhteensä 50 henkilöä.[8]

Muihin valkeisiin kulkijoihin verrattuna Yön kuninkaalla vaikuttaa olevan enemmän kykyjä tai ne ovat voimakkaampia. Hän pystyy luomaan uusia valkeita kulkijoita ihmislapsista sekä herättämään suuria määriä eläviä kuolleita samanaikaisesti. Yön kuningas pystyy herättämään henkiin myös eläimiä, kuten karhuja ja lohikäärmeitä.[3]

Kirjasarjassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yön kuningas ei ole esiintynyt George R. R. Martinin kirjasarjassa Tulen ja jään laulu, mutta sarja on vielä kesken. Eräässä sarjassa esiintyvässä legendassa mainitaan kuitenkin samankaltainen hahmo, Yökuningas (engl. Night’s King), joka eli Sankareiden ajalla ja oli alun perin Yövartion 13. ylikomentaja. Hän rakastui Muurin takana kalpeaan sinisilmäiseen naiseen, jonka kanssa asettui Yölinnaan ja julisti itsensä kuninkaaksi. Kuninkaana hän teki hirmutekoja, kunnes Talven kuningas Brandon Stark ja Muurintakainen kuningas Joramun kukistivat hänet. Yövartion 13. ylikomentajan nimi on sittemmin unohdettu eikä Martinin teoksista käy ilmi, miltä osin tarina Yökuninkaasta on sarjan maailmassa oikeasti tapahtunut.[2]

Televisiosarjassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yön kuningasta näytelleet Richard Brake ja Vladimir Furdik.
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Yön kuningas esiintyy Game of Thrones -televisiosarjassa ensimmäistä kertaa Bran Starkin näyssä neljännen tuotantokauden toisessa jaksossa ”Ruusu ja leijona”. Saman kauden neljännessä jaksossa näytetään, kuinka hahmo muuttaa kosketuksella Crasterin vastasyntyneen pojan valkeaksi kulkijaksi. Jon Nietos kohtaa Yön kuninkaan Karukodossa seuraavan kauden kahdeksannessa jaksossa, kun tämä herättää kuolleista tuhansia taistelussa kaatuneita villejä.[9]

Valkoisten kulkijoiden alkuperä selviää televisiosarjan kuudennen tuotantokauden viidennessä jaksossa ”Ovi”, jossa Bran matkustaa näyssään kauas menneisyyteen. Näyssä metsän lasten johtaja Leaf iskee puuhun sidottua ihmismiestä lohikäärmelasilla sydämeen. Osuman seurauksena mies muuttuu Yön kuninkaaksi.[2]

Seitsemännen tuotantokauden kuudennessa jaksossa ”Muurin tuolla puolen” Jon Nietos ystävineen ajautuu taisteluun valkeiden kulkijoiden ja näiden elävistä kuolleista koostuvan armeijan kanssa, jolloin Daenerys Targaryen ja hänen lohikäärmeensä saapuvat avuksi. Jonin joukkio pakenee, mutta Yön kuningas onnistuu tappamaan Viserion-lohikäärmeen ja muuttaa sen eläväksi kuolleeksi.[10] Kauden viimeisessä jaksossa Viserion ja sillä ratsastava Yön kuningas tuhoavat ihmiskunnan suojaksi rakennetun Muurin.[11]

Yön kuningas kuolee Talvivaaran taistelussa, kun Arya Stark lyö sitä rintaan valyrialaisesta teräksestä valmistetulla tikarilla. Tikarin osuessa Yön kuningas ja kaikki muutkin valkeat kulkijat särkyvät jään tavoin, jolloin niiden hallinnassa olleet elävät kuolleet tuhoutuvat.[9]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kristine Larsen kuvailee tutkimuksessaan Yön kuninkaan yhtäläisyyksiä kirjailija J. R. R. Tolkienin teoksissa esiintyvään Angmarin Noitakuninkaaseen. Viimeisellä tuotantokaudella Yön kuningas ratsastaa zombilohikäärmeellä, mikä tuo mieleen Noitakuninkaan ja hänen siivekkään ratsunsa. Vastaavasti Yön kuninkaan tappaa yllättävästi nainen eikä tarinan miessankari, kuten Noitakuninkaan surmaa Éowyn romaanissa Taru sormusten herrasta. Televisiosarjan tappokohtaus muistuttaa myös visuaalisesti Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu -elokuvan kohtausta.[6]

MTV:n mukaan Yön kuningas oli juuri sellainen pahis, jonka sarja tarvitsi Joffrey Baratheonin kuoleman jälkeen. Ensimmäistä varsinaista kohtaamista hahmon kanssa viidennen tuotantokauden jaksossa ”Hardhome” kuvailtiin uskomattomaksi: hahmo ei sano sanaakaan, mutta katsoja silti tietää kyseessä olevan pääpahis.[8]

Yön kuninkaan kohtalo sai hyvän vastaanoton sarjan näyttelijöiltä, mutta Jonia näyttelevää Kit Haringtonia ja Aryaa esittävää Maisie Williamsia ratkaisu epäilytti. He odottivat katsojien pettyvän, jos Jon ei surmaisi Yön kuningasta ”eeppisessä kaksintaistelussa”. Tutkija Kristine Larsenin mukaan yleisön reaktio juonenkäänteeseen oli kuitenkin positiivinen ainakin naisille suunnatussa mediassa, jossa hetkeä kuvailtiin ”sarjan mahtavimmaksi tapoksi pitkään aikaan” ja sen sanottiin aiheuttaneen kylmiä väreitä. Katsojat huomasivat myös yhtäläisyyden J. R. R. Tolkienin teosten kanssa.[6]

Yön kuninkaan mukaan on nimetty kimalaiskärpäsiin kuuluva Paramonovius nightking, jonka toukat ovat toisten hyönteisten loisia ja muuttavat ne vähitellen zombimaisiksi. Australiasta löydettyä lajia tavataan vain talvisin.[1]

  1. a b Australiasta löydetty hyönteislaji nimettiin Game of Thrones -pahiksen mukaan – muuttaa toiset ötökät käveleviksi zombeiksi Yle.fi. 2.7.2019. Viitattu 30.3.2024.
  2. a b c d Moser, Zachary: Who Is the Night King? The Game of Thrones Villain Origin Story (& How It’s Different from the Books) Screen Rant. 17.9.2023. Viitattu 30.3.2024. (englanniksi)
  3. a b c d e Burt, Kayti; Myers, Kendall: Everything You Need to Know About ‘Game of Thrones’ White Walkers Collider. 1.1.2024. Viitattu 30.3.2024. (englanniksi)
  4. a b Hibberd, James: Game of Thrones showrunners explain why they created the Night King Entertainment Weekly. 26.3.2019. Viitattu 30.3.2024. (englanniksi)
  5. Dockterman, Eliana: Everything We Know About the White Walkers on Game of Thrones Time. 22.5.2016. Viitattu 30.3.2024. (englanniksi)
  6. a b c Larsen, Kristine: “I Am No Man”: Éowyn and Game of Thrones’ Lyanna Mormont. Journal of Tolkien Research, 2021, 12. vsk, nro 1. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 4.4.2024. (englanniksi)
  7. Leigh, Janet A.: House of the Dragon Easter Egg reveals Game of Thrones missed opportunity Digital Spy. 12.9.2022. Viitattu 31.3.2024. (englanniksi)
  8. a b c Bell, Crystal: ‘Game of Thrones‘: The Inside Story of How the Terrifying Night’s King Was Brought to Life 12.6.2015. MTV. Arkistoitu 31.3.2024. Viitattu 31.3.2024. (englanniksi)
  9. a b Fida, Bisma: Game of Thrones: The Night King And White Walkers, Explained Game Rant. 31.8.2023. Viitattu 30.3.2024. (englanniksi)
  10. Kosin, Julie: Game of Thrones Season 7 Episode 6: 16 Things to Know About “Beyond the Wall” Harper’s Bazaar. 20.8.2017. Viitattu 30.3.2024. (englanniksi)
  11. Wigler, Josh: ‘Game of Thrones’: What That Destructive Ending Means for the Final Season The Hollywood Reporter. 28.8.2017. Viitattu 30.3.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]