Xiaochangliang
| Xiaochangliang | |
|---|---|
| 小長梁 | |
| Sijainti | |
  Xiaochangliang |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Kiina |
| Historia | |
| Tyyppi | asuinpaikka |
| Ajanjakso |
varhaispleistoseeni, 1,36 milj. vuotta [1] |
| Kulttuuri | paleoliittinen kausi |
| Merkitys | vanhimpia ihmisten kohteita Kiinassa[1] |
Xiaochangliang [2] (kiin. 小長梁; pinyin: Xiǎochángliáng) on Kiinassa Hebein maakunnan Yangyuanin piirikunnassa (kiin. 陽原縣; pinyin: Yángyuán Xiàn) sijaitseva arkeologinen löytöpaikka. Se on eräs Itä-Aasian vanhimpia paleoliittisia arkeologisia tutkimuskohteita. Se on kuuluisa erityisesti kivityökaluista, joita on löydetty sieltä ja monesta muustakin Nihewanin altaan arkeologisesta kohteesta. Paikan nimi tarkoittaa kiinaksi "pieni ja pitkänkapea mäenhuippu", mikä kuvaa kohdetta hyvin. Se sijaitsi aikoinaan nykyään jo kuivuneen järven rannalla. Ihmisen kivityökalut on ajoitettu noin 1,36 miljoonaa vuotta vanhoiksi.[2][1][3]
Ympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kohde sijaitsee Nihewanin tasangolla, joka sijaitsee Kiinan pääkaupungista Pekingistä noin 120 kilometriä luoteeseen. Tasanko oli vielä 40 000–30 000 vuotta sitten järvi, mutta se on hävinnyt ilmaston muututtua kuivemmaksi. Geologisten tutkimusten mukaan järven vedenpinnan korkeus on parin viimeisen vuosimiljoonan aikana vaihdellut voimakkaasti. Vedenpinnan korkeus on noussut tai laskenut toista sataa metriä johtuen alueen tektonisista ja ilmastollisista muutoksista. Alueelta löydettyjen eläinten jäänteet viittaavat sellaiseen lajistoon, joka viihtyi pienten metsikköjen täplittämällä arolla. Seutu on ollut ihmisille otollinen asuinympäristö, sillä muinaisen järven rannoilta on löytynyt yli 60 kohdetta, joista löytyy afrikkalaisen Olduvain asuinpaikan tavoin tuhansittain primitiivisiä kiviesineitä (vierinkivikulttuuri).[1][2][4]
Tutkimushistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nihewanin allas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Nihewanin altaan paleoliittiset kohteet
Vuonna 1923 amerikkalainen geologi George Barbour tutki Nihewanin allasta ja huomasi ammoin kuivuneen järven sedimentit. Hän arvioi kuitenkin järven iän väärin eikä löytänyt kaipaamiaan merkkejä maastosta. Siksi kutsui hän Kiinassa toimivat jesuiitat ja paleontologit Émile Licent ja Pierre Teilhard de Chardin käymään Nihewanissa. He arvioivat järven kuivumisen iäksi yli miljoona vuotta ja samalla he löysivät ensimmäiset merkit ihmisen toiminnasta. Löydetyt kivityökalut olivat vanhimmat siihen asti löydetyt esineet.[2]
Xiaochangliang
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Xiaochangliang löydettiin vuonna 1978 erään geologisen tutkumuksen yhteydessä. Se oli ensimmäinen varhaispleistoseeniin ajoittuva kohde tällä alueella. Maaperän aines ei kuitenkaan soveltunut radioisotooppiseen ajoitukseen, joten oli käytettävä muita epäluotettavampia ajoitusmenetelmiä. Kivityökalujen muotoiluun ja niiden työstämistapoihin sekä yhteen alustavaan paleomagneettiseen ajoitukseen perustuen kohteen iäksi arvioitiin miljoona vuotta (vuonna 1985). Uudet magneettiset mittaukset antoivat iäksi alle miljoona vuotta ja maaperäkairausten tukemat mittaukset 1,67 miljoonaa vuotta (vuonna 1995). Kolmas mittaus antoi iäksi 1,34 miljoonaa vuotta (vuonna 2001). Viimeisin mittaus tehtiin vuonna 2012, ja sen ajoitus antoi iäksi 1,36 miljoonaa vuotta.[1][3]
Vuonna 1978 tehdyissä kaivauksissa saatiin esille 804 kiviesinettä ja monia eläinten luisia jäänteitä. Muutamia yksittäisiä tutkimuksia järjestettiin, mutta niitä ei jatkettu kovin järjestelmällisesti. Paikka sai kuitenkin suojellun arkeologisen kohteen statuksen. Vuosina 1990–1997 kohdetta tutkittiin intensiivisemmin ja talteen saatiin tuhansia kiviesineitä ja eläinten jäänteitä. Tieteellisesti tärkein tutkimus järjestettiin vasta 1998, kun muodostettiin kansainvälinen kaivaustiimi. Heidän kaivaustekniikkansa sisälsi nykyarkeologialle tyypilliset dokumentointimenetelmät ja heillä oli käytössään uusimmat tutkimusvälineet.[1][3]
Löytöaineisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kivityökalut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1998 kaivauksista kerättiin talteen 901 kiviesinettä, jotka vaikuttivat ihmisen tuottamilta. Joukossa oli iskennässä irroneita säleitä ja lastuja sekä kivenkappaleen ytimiä. Kivimateriaalit koostuivat enimmäkseen kvartsiitista ja vulkaanisesta kivestä. Mikroskooppisissa tutkimuksissa löydettiin kiviä, joita oli selvästi käytetty työvälineenä arkiaskareissa. Työvälineet ryhmiteltiin neljään tyyppiin: sahat, joilla leikattiin tai sahattiin; veitset, joilla viillettiin tai kaiverrettiin; kaapimet, joilla kaavittiin tai raaputettiin; ja porat, joilla porattiin tai lävistettiin. Osa tehtävistä liittyi ravinnon käsittelyyn. Lihaa, nahkaa ja eläinten osia irrotettiin, käsiteltiin ja paloiteltiin. Yhtä työkalua, poraa, oli käytetty tuoreen luun poraamiseen. Osa työkaluista oli tarkoitettu puun ja kasvisten käsittelyyn. Kivistä löydettiin merkkejä sekä kuivan että tuoreen puun leikkaamisesta, kuivan puun kaapimisesta ja vielä kasvisten ja juurien käsittelystä. Osaa työkaluista käytettiin vielä tuntemattoman materiaalin käsittelyyn.[1]
Kiviesineiden tekotavasta on yritetty päätellä niiden tekijät, joista ei toistaiseksi ole löydetty jälkeäkään. Tekijöiksi on ehdotettu varhaista Homo erectusta eli pekinginihmistä, joka valmisti kiviesineitä "mode 1" -tekniikalla. Toisaalta eräät kiventyöstön alkeelliset piirteet viittaavat varhaisempiin ihmisiin. Työtavoissa on havaittu eräitä kehittyneitäkin piirteitä, jotka edellyttävät työtapojen sopeuttamista käsittelemään paikallisia kivimateriaaleja. Etenkin alkeellisten säleiden lyöminen on uusi piirre Pohjois-Kiinan tuon aikaisessa löytöaineistossa.[1]
Eräs kivityökalu, joka löydettiin vuonna 1972 Shangshazuin asuinpaikalta Nihewanin tasangon koillisosista, sijaitsi maakerrostumassa, joka ajoitettiin vuonna 2012 magnetostratigrafisella ajoitusmenetelmällä 1,66–1,32 miljoonaa vuotta vanhaksi. Samalla menetelmällä ajoitettiin Xiaochangliangissa kiviesineitä sisältänyt maakerrostuma 1,36 miljoonaa vuotta vanhaksi.[4]
Eläinten jäänteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1998 kaivauksista saatiin talteen 3 291 luun- tai hampaankappaletta. Tästä määrästä yli 90 %:ssa jäi eläimen laji tai suku tunnistamatta. Hampaista tunnistettiin muutama eläinsuku kuten sivettikissojen suku Viverra, kissat, norsujen kuollut suku Palaeoloxodon, hevoseläinten suvut Hipparion ja Equus, Mimomys chinensis, Proboscidipparian sinensis, Coelodonta antiquitatis, biisonit, villasarvikuono ja edustajia suvuista Martes, Cervus ja Gazella.[1][3]
Asuinpaikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tutkijoiden mielestä nyt tutkittu kohta ei sisällä ihmisten varsinaista "piha-aluetta", vaan kivi- ja luulöydöt olisivat poisheitettyä materiaalia piha-alueen reunalla. Uusia tutkimuksia tullaan tekemään, jotta tuo piha-alue löytyisi.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Chen Shen & Chun Chen: New Evidence of Hominid Behaviour from Xiaochangliang, NorthernChina: Site Formation and Lithic Technology researchgate.net. 2015. Viitattu 1.12.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d Chen, Stephen: Finds in Hebei Basin May Rewrite History South China Morning Post. 28.7.2010. Viitattu 1.12.2015.
- ↑ a b c d Zhu, Rixiang & An, Zhisheng & Potts, Richard & Hoffman, Kenneth A.: Magnetostratigraphic dating of early humans in China. Earth-Science Reviews, 2002, nro 61, s. 341–359. doi:10.1016/S0012-8252(02)00132-0 ISSN 0012-8252 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 15.12.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Hong Ao & Mark J. Dekkers & Qi Wei & Xiaoke Qiang & Guoqiao Xiao: New evidence for early presence of hominids in North China. Scientific Reports, 15.8.2013, 3. vsk, nro 2403. doi:10.1038/srep02403 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.12.2015. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Earliest Humans in China The Smithsonian National Museum of Natural History. 28.11.2015. Washington, D.C, USA: The Smitsonian Institute. Viitattu 1.12.2015. (englanniksi)