William Henry Harrison
| William Henry Harrison | |
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain 9. presidentti[1] | |
| Varapresidentti | John Tyler[1] |
| Edeltäjä | Martin Van Buren[1] |
| Seuraaja | John Tyler[1] |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. helmikuuta 1773[1] Charles Cityn piirikunta, Virginia[1] |
| Kuollut | 4. huhtikuuta 1841 (68 vuotta)[1] Washington, D.C.[1] |
| Ammatti | sotilas[1] |
| Puoliso | Anna Symmes Harrison[1] |
| Tiedot | |
| Puolue | Whig-puolue[1] |
| Uskonto | episkopaali[3][1] |
 Nimikirjoitus |
|
William Henry Harrison (9. helmikuuta 1773 Virginia, Yhdysvallat – 4. huhtikuuta 1841) oli Yhdysvaltain yhdeksäs presidentti. Harrisonin presidenttikausi kesti vain kuukauden ennen hänen kuolemaansa vuonna 1841.[4] Ennen lyhyttä presidenttikauttaan Harrison toimi Yhdysvaltain armeijassa eri sotilasjoukkojen komentajana sodissa intiaaneja ja brittejä vastaan. Poliitikkona Harrison toimi Indianan territorion kuvernöörinä, edustajainhuoneen ja senaatin jäsenenä sekä Yhdysvaltain ja Kolumbian välisenä ministerinä.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]William Henry Harrison syntyi 9. helmikuuta 1773 Virginiassa perheen Berkeley-nimisellä maatilalla lähellä Richmondia. Harrisonin isä oli Benjamin Harrison V, yksi Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista ja Virginian silloinen kuvernööri. William Henry Harrison kävi koulunsa Hampden–Sydney Collegessa, josta hän siirtyi Pennsylvanian yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä. Harrison opiskeli yliopistossa vuoteen 1791, jolloin hän liittyi armeijaan.[2]
Harrison osallistui armeijassa useisiin yhteenottoihin Ison-Britannian joukkojen kanssa, ja niistä merkittävin oli yhdysvaltalaisten voittama Fallen Timbersin taistelu vuonna 1794. Taistelun jälkeen Harrison ylennettiin kapteeniksi, ja hänet nimitettiin Ohiossa sijainneen Fort Washingtonin linnakkeen komentajaksi. Vuonna 1795 Harrison meni naimisiin Anna Tuthill Symmesin kanssa. Symmesin varakas isä vastusti avioliittoa Harrisonin sotilasuran takia, ja siitä syystä Harrison ja Anna Symes karkasivat vihittäväksi. Pari sai kymmenen lasta. Yksi Harrisonin lapsista oli John Scott Harrison, josta tuli myöhemmin kongressiedustaja. Johnin pojasta Benjamin Harrisonista taas tuli Yhdysvaltain 23. presidentti.[2]
Ura poliitikkona ja nousu kenraaliksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Harrison erosi armeijasta vuonna 1798, Yhdysvaltain presidentti John Adams nimitti hänet Luoteisterritorion (engl. Northwest Territory) ministeriksi. Alueeseen kuuluivat nykyiset osavaltiot Indiana, Illinois, Michigan, Ohio, Wisconsin ja osa Minnesotaa. Seuraavana vuonna Harrisonista tuli territorion ensimmäinen edustaja Yhdysvaltain kongressissa.[2]
Vuonna 1800 Yhdysvaltain pienensi Luoteisterritoriota leikkaamalla siitä Indianan territorion (engl. Indiana Territory) alueen. Harrison nimitettiin territorion ensimmäiseksi kuvernööriksi. Uuden territorion kuvernöörinä Harrison alkoi neuvotella intiaanien kanssa näiden asuinalueiden luovuttamisesta yhdysvaltalaisille. Harrison onnistui solmimaan intiaanien kanssa sopimuksen, jonka perusteella intiaanit luopuivat miljoonien hehtaarien kokoisista alueistaan territorion alueella. Osa intiaaneista ei kuitenkaan ollut tyytyväisiä epärehellisinä pitämiinsä maakauppoihin. Tämän takia Harrison joutui kutsumaan Yhdysvaltain armeijan poistamaan intiaanit vanhoilta asuinalueeltaan. Yksi sopimuksia vastustaneista intiaaneista oli shawnee-intiaanien päällikkö Tecumseh. Tecumsehin intiaanijoukot ajautuivat Tippecanoen taisteluun marraskuussa 1811. Vaikka Yhdysvaltain joukot kärsivät huomattavia tappioita, he onnistuivat lyömään Tecumsehin joukot ja Harrisonia juhlittiin suurena sotilasjohtajana.[2]
Oltuaan useita vuosia Indianan territorion kuvernöörinä Harrison liittyi takaisin armeijaan taistellakseen brittejä ja näiden kanssa liittoutuneita intiaaneja vastaan vuoden 1812 sodassa. Harrisonista tehtiin prikaatikenraali ja hänet nimitettiin Luoteisterritorion sotajoukkojen komentajaksi. Harrisonin merkittävimpiä saavutuksia armeijan johdossa oli Thamesin taistelun voitto vuonna 1813 lähellä nykyistä Ontarion aluetta. Intiaanipäällikkö Tecumseh kuoli taistelun aikana, eikä Harrison enää tehnyt yhtäkään vakavaa rauhansopimusta alueen intiaanien kanssa.[2]
Sodan päätyttyä vuonna 1814 Harrison erosi uudelleen armeijasta kenraalimajurina ja muutti perheensä kanssa North Bendiin Ohioon. Kaksi vuotta myöhemmin, 1816, hänet valittiin Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen ja vuonna 1819 Yhdysvaltain senaattiin. Harrison erosi senaatista vuonna 1826, ja hänet nimitettiin Yhdysvaltain ja muutamaa vuotta aiemmin itsenäistyneen Kolumbian suhteita hoitavaksi ministeriksi.[2]
Nousu presidentiksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1836 Harrison asettui Whig-puolueen ehdokkaana presidentinvaaleihin. Hän kuitenkin hävisi vaalit demokraattien Martin Van Burenille. Neljä vuotta myöhemmin hän asettui uudelleen ehdolle Whig-puolueen ehdokkaana toiselle kaudelle pyrkivää Martin Van Burenia vastaan. Harrisonin vastustajat väittivät yli 60-vuotiaan Harrisonin olevan liian vanha presidentiksi. Harrisonin kannattajat taas pyrkivät antamaan Harrisonista kuvan keskiverto-amerikkalaisena, joka oli karkottanut intiaanit pois Yhdysvalloista. Harrison voitti vaalit selvästi, pitkälti Van Burenin edellisellä kaudella Yhdysvaltoja koetelleen talouslaman takia.[2]
Harrison astui 68-vuotiaana virkaan 4. maaliskuuta 1841. Harrison päätti näyttää arvostelijoilleen, jotka olivat väittäneet hänen olevan liian vanha hoitamaan presidentin virkaa. Virkaanastujaispäivän kylmästä ja kosteasta säästä huolimatta hän ei suostunut pukemaan talvitakkia tai laittamaan hattua, koska ei halunnut vaikuttaa vanhalta mieheltä. Harrison piti myös historian pisimmän presidentin virkaanastujaispuheen (8445 sanaa ja kestoltaan yli 2 tuntia) ulkona kylmässä talvisäässä. Pitkä puhe ja säähän sopimaton vaatetus osoittautuivat kohtalokkaiksi Harrisonille. Harrison sairastui ja kuukauden kuluttua virkaanastujaisista hän kuoli keuhkokuumeeseen. Harrisonin kuoltua Yhdysvaltain väliaikaiseksi presidentiksi nimitettiin silloinen varapresidentti John Tyler, joka sai tapahtuman johdosta lempinimen His Accidency ('Hänen Tapaturmaisuutensa'). Harrisonin vaimo Anna Harrison sai kongressilta miehensä kuoleman johdosta 25 000 dollarin kertakorvauksen (presidentin silloinen vuosipalkka) sekä ilmaisen postituksen kaikille kirjeilleen.[2]
William ja Anna Harrison on haudattu William Henry Harrison Tomb State Memorial -nimiseen hautakappeliin heidän kotitilalleen North Bendiin Ohioon.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l William Henry Harrison - Old Tippecanoe American Heritage. Arkistoitu 12.12.2010. Viitattu 5.2.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j William Henry Harrison History. +E Networks. Viitattu 4.2.2011. (englanniksi)
- ↑ American President: William Henry Harrison Miller Center of Public Affairs, University of Virginia. Arkistoitu 8.3.2008. Viitattu 3.7.2010. (englanniksi)
- ↑ William Henry Harrison The White House. Viitattu 3.7.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta William Henry Harrison Wikimedia Commonsissa
- William Henry Harrison Valkoinen talo (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
