Werner Herzog

Werner Herzog
Werner Herzog Venetsian elokuvajuhlilla vuonna 2009.
Henkilötiedot
Koko nimi	Werner Herzog Stipetić
Syntynyt	5. syyskuuta 1942 München, Saksa
Ammatti	ohjaaja, näyttelijä, käsikirjoittaja, tuottaja
Puoliso	Martje Grohmann (1967–1987) Christine Maria Ebenberger (1987–1994) Lena Herzog (1999–)
Ohjaaja
Aktiivisena	1951–
Tunnetuimmat ohjaukset	Aguirre – Jumalan viha Fitzcarraldo
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Werner Herzog (alk. Werner Herzog Stipetić, s. 5. syyskuuta 1942 München, Saksa) on saksalainen elokuvaohjaaja, joka luetaan toisen maailmansodan jälkeisen ”uuden saksalaisen elokuvan” merkittävimpiin tekijöihin Rainer Werner Fassbinderin, Volker Schlöndorffin ja Wim Wendersin ohella. Herzog tunnetaan myös siitä, että hän pystyi työskentelemään kiivasluonteisen näyttelijän Klaus Kinskin kanssa, joka näytteli peräti viidessä Herzogin ohjaamassa elokuvassa. Lisäksi Herzog on ohjannut joitain oopperoita ja näytellyt elokuvissa.

Nuoruus

Herzogin äiti oli Burgenlandin kroaatteihin kuulunut Elizabeth Stipetić ja isä saksalainen Dietrich Herzog. Perhe pakeni länsiliittoutuneiden pommituksia Itävallasta Baijeriin, jonka maaseudulla Sachrangissa Herzog asui lapsuutensa. Isä jätti perheen Wernerin ollessa 12-vuotias. Omien kertomustensa mukaan hän ei eristyneisyytensä vuoksi nähnyt nuorena yhtään elokuvaa ja käytti ensimmäisen kerran puhelinta vasta 17-vuotiaana. Herzog päätti kuitenkin hyvin varhain ryhtyä elokuvaohjaajaksi ja ryhtyi 15-vuotiaana tekemään elokuvakäsikirjoituksia. Koulun päätyttyä ja maailmaa muutaman vuoden kierrettyään Herzog palasi Saksaan ja teki ensimmäisen lyhytelokuvansa Herakles (1962). Hän tuotti ja rahoitti elokuvansa alusta alkaen itse, ensin työskentelemällä esimerkiksi terästehtaalla saadakseen rahaa. Ensimmäisen pitkän elokuvansa Lebenszeichen Herzog teki vuonna 1968, ja hän sai elokuvan käsikirjoituksesta myös Carl Meyer -palkinnon aiemmin vuonna 1964.

Elokuvat

Werner Herzog osoitti elokuvissaan alusta alkaen omaperäisyyttä, johon suhtauduttiin ristiriitaisesti. Häntä syytettiin esimerkiksi toisen pitkän elokuvansa Auch Zwerge haben klein angefangen (1970) takia eksploitaatiosta, koska elokuvan näyttelijäkunta koostui kokonaan lyhytkasvuisista ihmisistä. Herzog joutui myös vaikeuksiin äärioikeiston kanssa, koska siellä katsottiin elokuvan kritisoivan fasismia. Vuonna 1972 julkaistiin Aguirre – Jumalan viha (1972), jota pidetään usein Herzogin parhaana elokuvana ja innoittajana esimerkiksi Francis Ford Coppolan elokuvalle Ilmestyskirja. Nyt. Sen yhteydessä alkoi myös yhteistyö näyttelijä Klaus Kinskin kanssa, johon Herzog tutustui jo nuorena. Kaspar Hauserista kertovassa elokuvassa Kaspar Hauserin tapaus (1974) puolestaan esiintyi ensimmäisen kerran Herzogin löytämä katumuusikko Bruno Schleinstein, taiteilijanimeltään Bruno S.. Bruno esiintyi myös Herzogin elokuvassa Stroszek (1977), jonka käsikirjoituksen Herzog kirjoitti neljässä päivässä. Elokuvan päähahmo, Der Bruno Stroszek on Bruno S:n alter ego valkokankaalla.

Herzog on ehkä elokuviaan paremmin tunnettu eksentrikkona, joka on useammassakin yhteydessä suorittanut erikoisia tempauksia. Vuonna 1974 hän sai kuulla saksalaista elokuvaa auttaneen Lotta Eisnerin sairastumisesta Pariisissa. Nuorena paljon pitkiä matkoja kävellyt Herzog lähti välittömästi kävelemään Münchenistä Pariisiin tavatakseen Eisnerin. Herzog dokumentoi matkansa pitämällä päiväkirjaa, joka on julkaistu kirjana Jäinen matka (Vom Gehen im Eis, 1974). Kirjassaan hän myös on määritellyt kävelemisen olevan yksi elokuvanteon vaihtoehdoista.

Vuonna 1980 Herzog lunasti lupauksensa ohjaaja Errol Morrisille, jolle Herzog sanoi syövänsä kenkänsä, jos Morris saisi ensimmäisen elokuvansa valmiiksi. Morris teki dokumentin Gates of Heaven (1978), ja niinpä Herzog söi kenkänsä julkisessa tilaisuudessa, josta dokumentaristi Les Blank teki lyhytelokuvan Werner Herzog Eats His Shoe (1980). Herzog oli aiemminkin tehnyt samanlaisia vetoja: elokuvan Auch Zwerge haben klein angefangen yhteydessä hän lupasi näyttelijöilleen hypätä kaktuspensaaseen, jos he kestävät kuvausten läpi. Hän väittää toteuttaneensa lupauksensa.

1970-luvun lopulla ja 80-luvulla Herzog jatkoi yhteistyötään Kinskin kanssa. Vuonna 1979 syntyi osittain F. W. Murnaun klassikkoelokuvaan perustuva Nosferatu – yön valtias (1979) ja Georg Büchnerin näytelmästä tehty Woyzeck (1979). Vuonna 1982 valmistui Herzogin kenties kunnianhimoisin elokuva Fitzcarraldo (1982). Kinski näytteli elokuvassa irlantilaista oopperahullua, joka halusi rakentaa oopperatalon keskelle Etelä-Amerikan viidakkoa. Päästäkseen tavoitteeseen hänen piti kantaa valtava höyrylaiva vuoren yli intiaanien avulla päästäkseen käsiksi kumia tuottaviin puihin, joilla hänen oli tarkoitus tehdä rahaa oopperataloa varten. Erikoiseksi elokuvan tekee se, että Herzog ei käyttänyt erikoistehosteita eikä trikkikuvausta vaan toteutti äärimmäisen vaativan laivan kantamisen paikallisten intiaanien avulla. Les Blank dokumentoi tämän ja elokuvan muut monet vaikeudet elokuvassaan Burden of Dreams (1982).

Viimeisen kerran Herzog työskenteli Kinskin kanssa elokuvassa Cobra Verde (1987), jonka jälkeen Kinski kuoli saatuaan valmiiksi elokuvansa Kinski Paganini (1989). Sittemmin Herzog ei ole juuri tehnyt teatterielokuvia vaan on keskittynyt dokumentteihin, joita hän on uransa alusta alkaen tehnyt säännöllisesti. Vuonna 1999 valmistui dokumentti Mein liebster Feind – Klaus Kinski, jossa Herzog luotasi viha-rakkaus-suhdettaan Klaus Kinskiin. Vuonna 2001 Herzog teki puolestaan fiktioelokuvan Invincible, jonka pääosissa olivat Tim Roth ja suomalainen voimamies Jouko Ahola.

Vuonna 2009 Herzog ohjasi elokuvan Paha poliisi – määräsatama New Orleans.

Filmografia

Ohjannut

Vuosi	Alkuperäinen nimi	Suomenkielinen nimi	Huomioita
1962	Herakles		lyhytelokuva
1964	Spiel im Sand		julkaisematon lyhytelokuva
1967	Letzte Worte		lyhytelokuva
1967	Die beispiellose Verteidigung der Festung Deutschkreuz		lyhytelokuva
1968	Lebenszeichen
1969	Maßnahmen gegen Fanatiker		lyhytelokuva
1969	Die fliegenden Ärzte von Ostafrika		lyhytelokuva televisiolle
1970	Auch Zwerge haben klein angefangen	Maasta se kääpiökin ponnistaa
1971	Land des Schweigens und der Dunkelheit
1971	Behinderte Zukunft?		televisiolle
1971	Fata Morgana
1972	Aguirre, der Zorn Gottes	Aguirre – Jumalan viha
1974	Die große Ekstase des Bildschnitzers Steiner		lyhytelokuva televisiolle
1974	Jeder für sich und Gott gegen alle	Kaspar Hauserin tapaus
1976	Mit mir will keiner spielen		lyhytelokuva
1976	How much Wood Would a Woodchuck Chuck		lyhytelokuva
1976	Herz aus Glas
1977	La Soufrière – Warten auf eine unausweichliche Katastrophe		lyhytelokuva
1977	Stroszek	Stroszek - Bruno S:n tarina
1979	Nosferatu: Phantom der Nacht	Nosferatu – yön valtias
1979	Woyzeck	Woyzeck - kidutettu
1980	Huies Predigt		lyhytelokuva televisiolle
1980	Gods Angry Man		televisiolle
1980	Glaube und Währung		lyhytelokuva televisiolle
1982	Fitzcarraldo	Fitzcarraldo
1984	Gasherbrum – Der leuchtende Berg		lyhytelokuva televisiolle
1984	Wo die grünen Ameisen träumen	Missä vihreät muurahaiset uneksivat
1984	Ballade vom kleinen Soldaten		lyhytelokuva televisiolle
1987	Cobra Verde
1988	Les gauloises		lyhytelokuva
1988	Les français vus par		televisiominisarja
1989	Wodaabe – Die Hirten der Sonne. Nomaden am Südrand der Sahara		lyhytelokuva televisiolle
1989	Giovanna d'Arco		televisiolle
1990	Echos aus einem düstern Reich
1991	Jag Mandir: Das excentrische Privattheater des Maharadscha von Udaipur		televisiolle
1991	Cerro Torre: Schrei aus Stein
1992	Lektionen in Finsternis	Lektionen in Finsternis
1993	Glocken aus der Tiefe
1994	Die Verwandlung der Welt in Musik		televisiolle
1995	Tod für fünf Stimmen		televisiolle
1997	Little Dieter Needs to Fly	Lentäjäpoika
1999	Mein liebster Feind – Klaus Kinski	25. tunti: Klaus Kinski	dokumentti
2000	Julianes Sturz in den Dschungel		televisiolle
2001	Pilgrimage		lyhytelokuva
2001	Invincible	The Invincible - Voittamaton
2002	Ten Minutes Older: The Trumpet		osa "Ten Thousand Years Older"
2003	Wheel of Time
2004	The White Diamond
2005	Grizzly Man		dokumentti televisiolle
2005	The Wild Blue Yonder
2006	Rescue Dawn	Operaatio Rescue Dawn
2009	The Bad Lieutenant: Port of Call - New Orleans	Paha poliisi – määräsatama New Orleans

Näytellyt

• Signs of Life (1968)
• Geschichten vom Kübelkind (1971)
• Man of Flowers (1983)
• Bride of the Orient (1989)
• Hard to Be a God (1990)
• Tales from the Opera (1994)
• Burning Heart (1995)
• What Dreams May Come (1998)
• Julien Donkey-Boy (1999)
• Der Letzte Dokumentarfilm (2000)
• Incident at Loch Ness (2004)
• Jack Reacher: Tappajan jäljillä (2012)
• The Mandalorian (2019)

Ohjatut oopperat

• Giovanna d'Arco (1989)
• Lohengrin (1991)
• La Donna del lago (1992)
• Tannhäuser (2000)

Lähteet

• Paul Cronin & Werner Herzog: Herzog on Herzog. Faber & Faber, 2005. ISBN 0-571-20708-1
• Werner Herzog: Jäinen matka. Like, 1990. ISBN 951-8929-38-6

Kirjallisuutta

• Ebert, Roger: Herzog by Ebert. The University of Chicago Press, 2017. ISBN 978-0-226-50042-3.
• Timonen, Lauri: ”Werner Herzog ja hullun kuvastin”. Filmihullu 6/2003.

Aiheesta muualla

• Werner Herzog Filmproduktion, Herzogin tuotantoyhtiö
• Werner Herzog Internet Movie Databasessa. (englanniksi)