Vilho Torniainen

Vilho Torniainen (4. kesäkuuta 1897 Ristiina – 13. joulukuuta 1955) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Riianlahdella vuonna 1916. Muutama vuosi myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen armeijan riveissä ryhmänjohtajana. Sisällissodan jälkeen hän loi armeijauransa viestijoukoissa ja osallistui talvi- ja jatkosotaan viestikomentajana rintamajoukoissa.

Perhe ja opinnot

Torniaisen vanhemmat olivat vaatturi Kalle Torniainen ja Ida Tukiainen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Lyyli Koiviston kanssa.

Torniainen kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Mikkelin suomalaisessa lyseossa vuonna 1921 ja kahdeksannen lukan Helsingin suomalaisessa yksityislyseossa vuonna 1936. Hän suoritti jääkärialipäällystölle järjestetyn aktiiviupseerikurssin Kadettikoulussa vuonna 1921 ja tiedonantoupseerikurssin vuonna 1922 sekä Sotateknillisen koulun vuosina 1930–1932.

Jääkärikausi

Jääkäripataljoona 27:n 4. komppania.

Torniainen työskenteli alikonemestarina ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 6. elokuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 4. komppaniaan 5. joulukuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin pataljoonan pioneerikomppaniaan 23. syyskuuta 1917. Hän osallistui vuonna 1917 Libaussa järjestetyille rautatienrakennuskurseille.

Suomen sisällissota

Katso myös: Suomen sisällissota

Torniainen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan ryhmänjohtajaksi 1. jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 24. maaliskuuta 1918 Kuolajärven pataljoonan 2. komppaniaan ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Kuivitsassa ja Kilislammella.

Sisällissodan jälkeinen aika

Torniainen jäi sisällissodan jälkeen armeijan palvelukseen ja hän palveli joukkueenjohtajana Lapin ryhmän II pataljoonan 3. komppaniassa, josta hänet siirrettiin 15. tammikuuta 1919 alkaen 3. divisioonan tiedonantovälinekomppaniaan ja edelleen 15. joulukuuta 1920 alkaen Kenttälennätinpataljoonaan. Kenttälennätinpataljoonassa hän toimi nuorempana upseerina eri komppanioissa vuosina 1921–1929. Hänet siirrettiin 1. maaliskuuta 1930 pataljoonan koulupajan johtajaksi, mistä hänet siirrettiin aliupseerikoulun johtajaksi 25. syyskuuta 1930 samalla joukko-osaston nimi muuttui Viestipataljoona 2:ksi. Torniainen nimitettiin Viestipataljoona 2:n 2. komppanian päälliköksi 1. heinäkuuta 1933, josta hän siirtyi 1. toukokuuta 1934 päälliköksi 4. komppaniaan kunnes 1. tammikuuta 1938 hänet nimitettiin Viestirykmentin aliupseerikoulun johtajaksi.

Talvi- ja jatkosota

Torniainen osallistui talvisotaan 11. divisioonan (myöhemmin 2. divisioona) viestikomentajana ja osallistui taisteluihin Keski-Kannaksella. Välirauhan aikana hänet siirrettiin Viestipataljoona 2:n komentajaksi ja edelleen Viestipataljoona l:n komentajaksi. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Viestipataljoona 11:n komentajaksi ja edelleen komentajaksi Viestipataljoona 1:een. Hän osallistui jatkosodan taisteluihin Korpiselkä–Tuulosjoki–Aunus–Syväri–Äänislinna-akselilla. Sotien jälkeen Torniainen siirrettiin viestiupseeriksi Kymenlaakson sotilaslääniin ja palveli tehtävässä vuoteen 1947 saakka. Vuonna 1947 hänet nimitettiin Viestirykmentin II pataljoonan komentajaksi, missä tehtävässä hän oli siihen saakka, kun erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1952.

Opetustoimi ja luottamustoimet

Torniainen toimi useita kertoja radio-, puhelin- ja viestialiupseerikurssien johtajana ja oli vuosina 1922 ja 1928 käytännöllisen viestipalveluksen valvojana viestiupseerikursseilla. Hän toimi opettajana Suojeluskuntain päällystökoulun viestikursseilla vuonna 1929 ja piti vuonna 1927 viestikurssit Lahden suojeluskunnassa. Torniainen toimi Kenttälennätinpataljoonan kunnianeuvoston varajäsenenä vuosina 1927–1928 ja Viestipataljoonan kunnianeuvoston varajäsenä vuonna 1935 ja jäsenenä vuonna 1937.

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Varavääpeli 1. lokakuuta 1918 Vääpeli 15. huhtikuuta 1920 Reservin vänrikki 15. kesäkuuta 1921 Vänrikki 4. tammikuuta 1922 Luutnantti 6. joulukuuta 1923 Kapteeni 28. helmikuuta 1930 Majuri 1940 Everstiluutnantti 1947		Vapaudenristi 2. lk. Vapaudenristi 3. lk. tammenlehvien kera Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

Lähteet

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.