Verkkopalvelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Verkkopalvelu tarkoittaa tietokoneverkkoon liitetyn tietojärjestelmän antamaa palvelua. Verkkopalvelulla voidaan tarkoittaa myös palvelimen verkkoon tarjoamaan palvelua, englanniksi network service. Esimerkkejä on muun muassa SSH-palvelu.[1] Verkkopalvelun voi määritellä myös internetissä olevaksi multimedia- tai sisältökokonaisuudeksi.[2] Tietojärjestelmien välisiä palveluita ovat muun muassa NTP-palvelut.

Jos verkkopalvelu rinnastetaan www-sivustoksi, niin voidaan sanoa, että verkkopalvelu on tietyn organisaation tuottama tai tiettyä aihetta käsittelevä ja siten selkeän kokonaisuuden muodostava www-sivujen joukko. [3] Verkkopalvelun synonyymeja ovat muun muassa verkkosivusto, www-sivusto, www-sivut, webbisivut, internet-sivut, internet-sivusto, nettisivusto, nettisivut, kotisivut. Esimerkiksi kaikkien yrityksien verkkosivustoista voidaan käyttää nimitystä verkkopalvelu. Yrityksien sisäisistä verkkopalveluista käytetään nimitystä intranet ja rajatulle kohderyhmälle tarkoitetusta verkkopalvelusta extranet. Verkkopalvelun määrittelyä voidaan tarkentaa listaamalla muita verkkopalveluille ominaisia piirteitä kuten esimerkiksi:[2]

  • verkko-osoite, joka ilmaisee palveluntarjoajan nimen tai palveluntarjoajalle rekisteröidyn nimen
  • sisällöntuottajia ja sisällöntuotannosta vastaava taho
  • maailmanlaajuinen tai kohdennettu yleisö
  • reaaliaikainen saavutettavuus
  • mahdollisuus vuorovaikutteisuuteen.

Verkkopalvelun tarjoaja (engl. Online Service Provider) viitataan esimerkiksi monipuoliseen verkkosivustoon jolla on jokin selkeä taustataho (yritys, yhdistys, virasto, jne.). Vapaa käännös englanninkielisestä termistä voisikin olla esimerkiksi "verkossa toimiva palvelukanava", lyhyemmin siis "verkkopalvelu".

Termiä "verkkopalvelu" ei pidä sekoittaa termiin "Web Services"; jälkimmäisellä tarkoitetaan Web-teknologialla toteutettua ohjelmointiteknistä palvelurajapintaa.

Erilaisia verkkopalveluiden luokitteluja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkkopalvelut voidaan karkeasti jakaa kahteen eri luokkaan: [2]

  • viestinnälliset verkkopalvelut
  • operatiiviset verkkopalvelut

Verkkopalveluita voidaan jaotella myös niiden kohderyhmien perusteella:

  • Internet-palvelut joiden käyttö on mahdollista lähes kenelle tahansa
  • Extranet-palvelut joihin annetaan pääsy rajatulle ryhmälle organisaation sidosryhmiä
  • Intranet-palvelut jotka ovat suunnattu vain organisaation työntekijöille.

Valtionhallinnon verkkopalveluiden luokittelu vuorovaikutteisuuden mukaan [4]:

  • Tietopalvelut ja tiedottaminen (kansalaisille)
  • Asiakaspalaute ja kansalaisten osallistuminen
  • Tiedonkeruupalvelu (koskee lähinnä yrityksiä)
  • Vireillepano, jossa tarjotaan mahdollisuus täyttää hakemuslomake sähköisesti ja lähettää se sähköisesti viranomaiselle.
  • Vuorovaikutteinen asiointi, jossa asiakas voi:
    • tarkastella viranomaisen järjestelmässä olevia omia tietojaan,
    • täyttää hakemuslomakkeita niin, että osa tiedoista täydentyy lomakkeelle viranomaisen järjestelmästä,
    • jättää hakemuksensa sähköisesti,
    • seurata asiansa käsittelyn etenemistä ja
    • saada päätöksen hakemukseensa sähköisesti.

Operatiiviset verkkopalvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun verkkoa hyödyntämällä tapahtuu jokin muutos Internet-järjestelmän ulkopuolella, voidaan puhua todellisista operatiivisista palveluista. Muutoksia ovat esimerkiksi rahan siirtyminen tililtä toiselle (pankit), tuotteen siirtyminen varastosta eteenpäin (verkkokaupat) tai istuimen tuleminen varatuksi lentokoneesta (sähköiset varausjärjestelmät). [2]

Viestinnälliset verkkopalvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viestinnällisissä verkkopalveluissa palvelun hyöty käyttäjälle perustuu palvelussa olevaan tekstiin, kuviin ääneen tai elävään kuvaan eli hyöty perustuu ruudulla näkyvään ja kaiuttimista kuuluvaan sisältöön. Käyttäjä kokee, että tärkeintä oli informaatio tai viihteellisyys, joka sisällössä tarjottiin. Käyttäjän ei yleensä tarvitse tai kannata lukea uudestaan samaa artikkelia tai sisältöä, mutta mikäli informaatio koettiin tärkeäksi, käyttäjä todennäköisesti palaa takaisin palveluun saadakseen ruudulle näkyviin uutta, edellistä vastaavaa sisältöä. Teksti, kuvat ja ääni ovat viestinnällisen verkkopalvelun ydin.[2]

Julkiset verkkopalvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkiset verkkopalvelut ovat tietoverkkojen kautta kansalaisille, yrityksille ja yhteisöille ja toisille hallinnon yksiköille tarjottavia palveluja, jotka voivat ulottua yksinkertaisesta tietojen etsinnästä ja tarkistamisesta aina vuorovaikutteisten palvelujen tarjoamiseen ja mahdollisuuksiin osallistua asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon. [5] Toinen määritelmä julkisille verkkopalveluille on, että julkiset verkkopalvelut ovat julkishallinnon kansalaisille, yrityksille ja yhteisöille verkon kautta tarjoamia palveluja. Verkkona on tällöin Internet tai sen WWW (World Wide Web) sekä siihen liitetyt puhelin- ja mobiililaitekanavat. [6]

Verkkopalveluiden kehittäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkkopalveluiden kehittäminen on monien eri alojen osaamista tarvitseva kokonaisuus, jossa on sekä viestinnällisiä että teknologisia haasteita. Esimerkiksi Overmyer (2000) on todennut verkkopalveluiden kehittämisen olevan ensisijaisesti viestinnällinen haaste, jossa käyttäjäkokemuksen ja viestinnän suunnittelun rooli on suurempi kuin perinteisempien tietojärjestelmien suunnittelussa. [7]

Globalisaation tuoma kansainvälistyminen näkyy myös vahvasti verkkopalveluiden kehittämistyössä ja yhä useampia verkkopalveluita tuotetaan monikielisinä. [8] Monikieliset verkkopalvelut tuovat mukanaan myös monenlaisia haasteita. Saman verkkopalvelun käyttäjät voivat olla kovin kaukana toisistaan niin maantieteellisesti kuin kulttuurisesti. [9]

Muut sähköiset palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin käytetyt "online-palvelut" sisälsivät modeemiyhteydellä saavutettavia palveluita kuten pankkipalveluita. Myös muut BBS-tyyppiset sähköiset palvelut olivat modeemiyhteydellä toimivia ennen internet-pohjaisten palveluiden yleistymistä.

  1. JHS 183 Julkisen hallinnon palvelujen tietomalli ja ryhmittely verkkopalveluissa 28.3.2013. Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta (JUHTA). Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 17.3.2015.
  2. a b c d e Jussila, M & Leino, A.: Net. Verkkoviestinnän käsikirja. Inforviestintä, 1999. ISBN 1-56584-741-5
  3. Tietotekniikan termitalkoot tsk.fi. 2005.
  4. Tunnistaminen valtionhallinnon verkkopalveluissa 6/2003. VM-julkaisu.[vanhentunut linkki]
  5. Verkkopalvelustrategian vaikuttavuus 5/2004. VM-julkaisu.[vanhentunut linkki]
  6. Julkisten verkkopalveluiden laatukriteerit versio 1.0 laatuaverkkoon.fi.
  7. Overmyer, S. 2000. "What’s different about requirements engineering for Web sites?", Requirements Engineering Journal 5(1): 62-65
  8. Yunker, J. 2002. Beyond borders - Web globalization strategies. U.S.A: New Riders Publishing.
  9. Huang, S. & Tilley, S. 2000. Issues of content and structure for a multilingual Web site. Teoksessa M. J. Northrop & S. Tilley (toim.) Proceedings of the 19th annual international conference on computer documentation, Sante Fe, U.S.A, October 21-24, 2001. ACM Press, 103-110.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]