Vasemmistokommunismi
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Osa artikkelisarjaa |
| Kommunismi |
|---|
 |
Vasemmistokommunismi on vallankumouksellinen marxilainen suuntaus, joka suhtautuu kriittisesti työväenliikkeen viime vuosisadan valtavirtoihin: sosiaalidemokratiaan, Neuvostoliittoon sekä anarkismiin. Vasemmistokommunismia ei voi pitää yhtenäisenä poliittisena liikkeenä tai teoreettisena suuntauksena. Se on pikemminkin kollektiivinen nimitys erilaisille liikkeille, järjestöille ja teoreetikoille, jotka kritisoivat alusta lähtien työväenluokan itsensä kamppailuissaan osoittamien pyrkimysten sekä Karl Marxin yhteiskuntateorian näkökulmasta kapitalistiseen yhteiskuntaan ja tuotantotapaan integroituvaa sosiaalidemokraattista työväenliikettä ja Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen, työläisneuvostojen vallan ja kommunistisen internationaalin käsiinsä kaapannutta bolsevikkipuoluetta. Vasemmistokommunistit arvostelivat jo varhain Neuvostoliiton tuotantotapaa valtiokapitalismina tai ainoastaan eräänä kapitalismin historiallisena muotona sen säilyttäessä arvomuodon eli palkkatyön ja kauppatavaran sekä hylätessä internationalismin ja tyytyessään "sosialismi yhdessä maassa" -ohjelmaansa.
Vasemmistokommunismi jaetaan yleensä kahteen pääsuuntaukseen: enimmäkseen Saksassa ja Alankomaissa kehittyneeseen työläisneuvostokommunismiin ja Italian kommunistisen vasemmiston järjestö- ja teoria perinteeseen. Toisaalta myös esimerkiksi Venäjällä aina 1920-luvun puoleen väliin asti sekä esimerkiksi Isossa-Britaniassa ja Bulgariassa kehittyi vasemmistokommunistisia virtauksia ensimmäisen maailmansodan vallankumousaallon myötä. Vuoden 1968 yhteiskunnallisten kamppailujen (ks. Prahan kevät, Tšekkoslovakian miehitys 1968) seurauksena tietyt vasemmistokommunistit modernisoivat teorioitaan avaten esimerkiksi näkökulman kommunisointiin; ajatukseen vallankumousprosessista välittömänä kommunististen suhteiden luomisena työläisten hallitsemien välivaihevaltioiden sijaan.
Tärkeimpiä varhaisia vasemmistokommunistisia teoreetikkoja 1900-luvulla olivat mm. Herman Gorter, Anton Pannekoek, Otto Rühle, Karl Korsch, Paul Mattick, Amadeo Bordiga ja Onorato Damen. Toisen maailmansodan jälkeisistä ajoista aina nykypäivään asti aktiivisia teoreetikkoja ovat esimerkiksi Gilles Dauvé, Jacques Camatte ja Fredy Perlman (jotka ovat myötävaikuttaneet modernin kommunisointiteorian kehitykseen). Toisaalta myös Guy Debord, situationistit ja näiden marxilainen teoria on osa tätä perinnettä. Toisaalta monille vasemmistokommunisteille teoria ei ole yksilöiden vaan kommunistista liikettä edustavien järjestöjen tehtävä. Näitä järjestöjä ovat esimerkiksi Gruppe Internationaler Kommunisten (GIK; saksalais-hollantilaiset työläisneuvostokommunistit maailmansotien välissä), Internationalist Communist Tendency (ICT; eräs italialaisen vasemmistokommunistien organisatorista jatketta yhä tänä päivänä jatkava järjestö), bordigistien internationalistiset kommunistiset puolueet sekä International Communist Current (ICC). 1920-luvun jälkeen vasemmistokommunismi on ollut pääosin marginaalinen yhteiskunnallinen liike ja teoreettisen keskustelun kenttä, mutta sen teoreettisilla huomiolla on ollut merkittävää vaikutusta esimerkiksi Frankfurtin koulukuntaan, Situationistiseen internationaaliin, autonomisen marxilaisuuteen sekä tiettyihin anti-kapitalistisiin anarkisteihin. Vasemmistokommunistien teorianmuodostuksen pyrkimyksenä ei kuitenkaan ole vaikuttaa akateemiseen keskusteluun vaan tukea työväenluokan itseohjautuvaa järjestäytymistä sekä luokan järjestäytymistä puolueeksi ja kommunistiseksi maailmanyhteisöksi.