Väinö Teivonen
Väinö Ilmari Teivonen (24. helmikuuta 1897 Viipuri – 13. elokuuta 1928) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa, missä hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä joukkueenjohtajana.[1][2]
Perhetausta ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väinö Ilmari Teivosen isä oli viipurilainen ajuri David Teivonen ja talollisen tytär Eva Taskula, Davidin toinen vaimo. Vuoden 1908 olympialaisiin osallistunut voimistelija David Toivo Teivonen oli Väinön vanhempi veli. Väinö oli porvarissäätyinen poika, joka pääsi ajan tavan mukaan koulutielle. Teivonen suoritti viisi luokkaa Viipurin suomalaisessa reaalilyseossa ja jatkoi opintojaan Suomen liikemiesten kauppaopistossa, jonka 2. luokalta hän erosi kevätlukukauden alettua vuonna 1916. Hän suoritti aseupseerikurssin Kuopiossa vuonna 1918 ja tiedustelu–upseerikurssin vuonna 1919 sekä taktiikan soveltamiskurssin vuonna 1927.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teivonen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 3. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teivonen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana Varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi joukkueenjohtajaksi 5. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin niin ikään joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 10. jääkäripataljoonaan 28. maaliskuuta 1918 alkaen ja edelleen 6. Jääkärirykmentin 16. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan 31. maaliskuuta alkaen. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin kotiseudullaan Säiniöllä ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teivonen palveli sisällissodan jälkeen 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 6:ssa, josta muodostettiin myöhemmin Kajaanin sissipataljoona. Sissipataljoonasta hänet siirrettiin 15. helmikuuta 1919 Pohjolan jääkäripataljoonaan, josta taasen muodostettiin myöhemmin Kajaanin sissipataljoona. Hän toimi pataljoonassa nuorempana upseerina eri komppanioissa ja hoiti välillä pataljoonan adjutantin ja aseupseerin tehtäviä. Hänet määrättiin 2. komppanianpäälliköksi 9. lokakuuta 1923 alkaen ja siirrettiin 11. toukokuuta 1928 alkaen 2. komppanian päälliköksi Pohjois–Savon rykmenttiin.[1][2]
Teivonen teki itsemurhan elokuussa 1928.[3][4]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Viipurin tuomiokirkkoseurakunta, Kastetut 1793–1901.
- Viipurin tuomiokirkkoseurakunta, Haudatut 1793–1902.
- Viipurin tuomiokirkkoseurakunta, Vihityt 1793–1906.
- Suomen sotasurmat.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
- ↑ a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
- ↑ Itsemurha suurien manööverien jälkeen. Kajaani, 17.8.1928, nro 93, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.1.2022.
- ↑ Itsemurha suurien manöwerien jälkeen. Turun Sanomat, 15.8.1928, nro 222, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.1.2022.