Uuden-Seelannin talous

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uuden-Seelannin talous
Auckland finanssikeskuksesta.
Auckland finanssikeskuksesta.
Valuutta Uuden-Seelannin dollari
Jäsenyydet WTO, OECD, APEC
Tilastot
BKT 136 bilj. dollaria (PPP, 2013)[1]
- per asukas 30 400 dollaria (PPP, 2013)[1]
- kasvu 2,5 %[1]
- toimialoittain Maatalous 5 %, teollisuus 25,5 %, Palvelut 69,5 % (2013)[1]
Inflaatio 1,3 % (2013)[1]
Gini-kerroin 0.362 (1997)[1]
Työvoima 2 413 000 (2013)[1]
- toimialoittain maatalous 7 %
teollisuus 19 %
palvelut 74 % (2006)[1]
Työttömyys 6,4 % (2011)[1]
Ulkomaankauppa ja -investoinnit
Vienti 37.84 mrd. dollaria (2013)[1]
Merkittävimmät
vientimaat		 Australia 21,1 %, Kiina 15 %, Yhdysvallat 9,2 %, Japani 7 % (2012)[1]
Tuonti 37.35 mrd. dollaria (2013)[1]
Merkittävimmät
tuontimaat		 Kiina 16,4 %, Australia 15,2 %, Yhdysvallat 9,3%, Japani 6,5 %, Singapore 4,8%, Saksa 4,4 % (2012)[1]
Julkinen talous
Julkinen velka 38.4 % BKT:sta (2013)[1]
Budjetin tulot 69.17 bilj. dollaria (2013)[1]
Budjetin menot 72.65 bilj. dollaria (2013)[1]

Uuden-Seelannin talous on kehittynyt, nykyaikainen ja avoin markkinatalous. Vuonna 2005 Uuden-Seelannin bruttokansantuote oli noin 149 miljardia Uuden-Seelannin dollaria, eli noin 107 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Asukasta kohden Uuden-Seelanin bruttokansantuote vuonna 2005 oli 26 000 Yhdysvaltain dollaria.[2][3] Uudella-Seelannilla on moderni, kehittynyt talous, joka on kehittynyt maataloudesta jalostukseen ja siitä palveluvaltaiseen tuotantoon. Maatalouden merkitys on kuitenkin edelleen merkittävä erityisesti jatkojalostuksen ja viennin (70 %) kannalta. Uuden-Seelannin elintaso on korkea ja maa oli inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna 19. vuonna 2005 ja 15. vuoden 2005 The Economist -lehden Worldwide quality-of-life indexissä. Maan talous on erittäin riippuvainen viennistä. Uusi-Seelanti oli vuonna 2004 ensimmäisiä maita, jotka sopivat vapaakaupasta Kiinan kanssa.

Talouden rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden-Seelannin kokonaistuotannosta palvelusektorin osuus on suurin: vuonna 2005 palvelusektorin osuus maan bruttokansantuotteesta oli noin 67 %. Teollisuustuotannon osuus bruttokansantuotteesta oli noin 22 % ja alkutuotannon noin 7 %. Talouden rakenne on pysynyt varsin samankaltaisena jo pitkään: vuonna 1998 alkutuotannon osuus bruttokansantuotteesta oli noin 9 %, teollisuustuotannon noin 23 % ja palvelusektorin noin 65 %.[4]

Maa-, metsä- ja kalatalous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden-Seelannin maatalous on lähinnä intensiivistä karjataloutta, ja se painottuu Pohjoissaarelle. Maan topografia ja maaperän laatu eivät suosi ekstensiivistä viljelyä. Lampaita maassa on noin 40 miljoonaa ja nautakarjaa noin yhdeksän miljoonaa. Ilmasto suosii laidunten muodostumista. Tuoretta heinää on saatavissa ympäri vuoden, mikä vähentää ruokintakustannuksia. Myöskään talousrakennuksien ei tarvitse olla kovin mittavia, mikä edelleen pienentää kuluja. Nämä seikat parantavat uusiseelantilaisten viljelijöiden kilpailukykyä. Niinpä Uusi-Seelanti onkin merkittävä maataloustuotteiden viejä maailmankaupassa.

Maatalouspolitiikassa tehtiin 1990-luvulla suuri muutos. Kaikki maataloustuet poistettiin. Tämä merkitsi miljoonien lampaiden teurastusta ja useita konkursseja, mutta niistä on selvitty, ja Uusi-Seelanti olikin usein mainittu malliesimerkkinä maatalouden tervehdyttämissuunnitelmassa. Kuitenkin jo 2000-luvun alussa maataloustukijärjestelmä on osittain palautettu takaisin.

Lampaiden ja nautakarjan tuotannon lisäksi maassa on intensiivistä puutarhatuotantoa, muun muassa kiivi-hedelmä. Metsätalouden merkitys on viime aikoina kasvanut, vaikka maa ei ole erityisen suotuisa tehokkaalle metsätaloudelle.

Kylmät ja suolaiset merivirrat tuovat hyvät kalastusmahdollisuudet Uuden-Seelannin aluevesille. Itärannikolle on kehittynyt hyvien luonnonsatamien vuoksi kalastussatamia, mutta suurin kalateollisuuden keskittymä on Aucklandin alueella. Suuret yritykset keskittyvät vientiin, mutta pienemmät kalastusalukset tuottavat saalista kotimarkkinoille. Hummereita ja ostereita saadaan aina Eurooppaan asti. Sisävesikalastus on lähinnä turisteille tarkoitettua toimintaa.

Mineraalivarat ja teollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mineraalivarojen suhteen Uutta-Seelantia pidetään ”köyhänä” maana. Tämä voi kuitenkin johtua siitä, että maan kehittäminen on keskittynyt suuresti maataloussektorille ja geologinen tutkimus on ollut vähäistä. Tilanne voi muuttua, kun maailman raaka-ainehinnat kohoavat ja malminetsintä tulee tätä kautta kiinnostavammaksi.

Taloudellista merkitystä on tällä hetkellä lähinnä hiilellä ja maakaasulla. Uuden-Seelannin talous on enimmäkseen kevyttä teollisuutta, joka suuntautuu kotimarkkinoille muun muassa eurooppalaisten ja japanilaisten autojen kokoamiseen.

Uuden-Seelannin talouskehityksen haittana on ollut maan syrjäinen sijainti ja talouden yksipuolisuus. Toisaalta maan hyvät energiavarat (vesivoima, geoterminen energia) voivat tulevaisuudessa olla merkittävä kilpailuetu uusien teollisuudenalojen houkuttelemiseksi maahan. Aasian kasvavat markkinat ovat korvaamassa Eurooppaan suuntautuneen viennin laskun.

Palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudessa-Seelannissa valtio osallistuu suhteellisen vähin panoksin kansalaisten arkielämään. Lähes kaikista palveluista on maksettava. Koulutus on ilmaista ja pakollista alkaen kuuden vuoden ikäisenä ja jatkuu 16 vuoden ikään asti.

Uudessa-Seelannissa jälleen maan topografia on määräävä tekijä liikennejärjestelyiden suunnittelussa. Saarten välillä on lauttaliikenne ja molempien saarten läpi kulkee rautatie. Eteläsaari on liikenteellisesti vaikeampi ja jäänyt sen vuoksi liikenneverkoltaan harvaksi. Lentokenttiä on useita, ja ne korvaavat vaikeasti rakennettavia teitä osittain. Tietoliikenteen suhteen Uusi-Seelanti on länsimainen valtio, josta löytyy kaikki tähän tarvittava tekniikka.

Yksityiset palvelut ovat lähinnä kaupan ja pankkipalvelujen alueella. Kaikkein voimakkaimmin kehittyvät tällä hetkellä turismiin suuntautuvat palvelut. Niiden vuosittainen kasvu on useita prosentteja ja muodostaa palveluviennistä saatavista tuloista 40 %.

Matkailu keskittyy lähinnä luontomatkailuun, ja Uusi-Seelanti tarjoaakin tässä suhteessa ehkä maailman monipuolisimmat mahdollisuudet. Maalla on hyvä maine turvallisena ja puhtaana matkakohteena. Maassa on lukuisia kansallispuistoja.

Ulkomaankauppa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden-Seelannin talous on varsin riippuvainen ulkomaankaupasta. Ulkomaankaupan osuus bruttokansantuotteesta vuonna 2004 oli noin 44 %. Uuden-Seelannin tärkeimmät vientiartikkelit ovat elintarvikkeet, metalliteollisuustuotteet ja maataloustuotteet.[5] Maan tärkein kauppakumppani on Australia.


Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p CIA: The World Factbook cia.gov. Arkistoitu 18.9.2019. Viitattu 01.03.2015.
  2. ↑ Statistics New Zealand: "Gross Domestic Product (December 2005 quarter) - Hot Off The Press", Tilastoliite, Taulu 6.1 [1] (Arkistoitu – Internet Archive), (24. maaliskuuta 2006)
  3. ↑ Tilastokeskus: Maailma numeroina, taulukko 14, [2], (16. maaliskuuta 2006)
  4. ↑ Statistics New Zealand: "Gross Domestic Product (December 2005 quarter) - Hot Off The Press", Tilastoliite, Taulu 2.1 [3] (Arkistoitu – Internet Archive), (24. maaliskuuta 2006)
  5. ↑ Tilastokeskus: Maailma numeroina, taulukko 19, [4], (31. toukokuuta 2006)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uuden-Seelannin talous.
Maailman kauppajärjestön (WTO:n) jäsenet
EU:n jäsenmaat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uuden-Seelannin_talous&oldid=22488701”