Turun sinappi
| Turun Sinappi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnuslause | Kahta en vaihda. |
| Tuotetyyppi | Sinappi |
| Omistaja | Unilever |
| Valmistaja | Maustaja Oy |
| Alkuperämaa | Suomi |
| Perustettu | 1948 |
| Edelliset omistajat | Jalostaja Oy |
| Kotisivu | turunsinappia.fi |
Turun Sinappi (markkinoidaan muodossa Turun Sinappia, ruots. Åbo senap) on monikansallisen Unileverin omistama elintarvikemerkki.[1] Sinappia on neljä perusmakua: mieto, väkevä, tulinen ja Linnan sinapiksi kutsuttu makea ja väkevä.[2] Tulisen Turun Sinapin myynti Suomessa lopetettiin keväällä 2023.[3] Nimestään huolimatta sinappi valmistetaan nykyisin Pyhännällä, Maustajan tehtailla.[4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Säilyketehdas Jalostaja Oy ryhtyi valmistamaan Turussa Linna-sinappia vuonna 1948. Ruotsalainen Slotts-sinapin valmistaja vaati kuitenkin Jalostajaa vaihtamaan nimen oikeustoimien uhalla (ruotsiksi slott tarkoittaa linnaa). Niin sinappi nimettiin Turun Sinapiksi. Linnan kuva jäi tuotteen tunnukseksi.[5]
Sinappia valmisti 1990-luvun alkuun asti Huhtamäki-konserniin kuulunut Jalostaja. Unilever osti Jalostajan liiketoiminnan vuonna 1992 ja myi sen loppuvuodesta 1997 Nestlélle, joka alkoi valmistaa Turun Sinappia alihankintana Unileverille Turussa. Nestlé myi puolet Jalostajan kiinteistöistä Oy Lunden & Co Ab:lle vuonna 1998, minkä yhteydessä Turun Sinapin alihankintasopimus siirtyi Lundenille. Lunden valmisti sinappia vuoteen 2003 asti, jolloin valmistus siirrettiin Ruotsin Uppsalaan.[6]
Auran Sinappi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Auran Sinappi
Ennen Ruotsiin siirtämistä Turun Sinappi oli Suomen suosituin sinappimerkki noin 60 prosentin markkinaosuudella.[7] Lunden jatkoi sinapin tekoa Suomessa nimellä Auran Sinappi, joka saavutti alle kolmessa vuodessa lähes 20 prosentin markkinaosuuden[8] Turun sinapin markkinaosuuden laskiessa 47 prosenttiin.[9]
Vuonna 2008 Slottsin sinappitehdas suljettiin, ja Turun sinapin valmistus siirrettiin muun tuotannon mukana Puolaan.[10]
Toukokuussa 2014 Unilever ilmoitti Turun sinapin valmistuksen siirtyvän takaisin Suomeen. Tuotetta alkoi valmistaa pyhäntäläinen Maustaja Oy.[11] Siirron yhteydessä myös resepti muuttui. Sinapin ainesosaluettelon mukaan glukoosi-fruktoosisiirappi korvautui oikealla sokerilla.
Slogan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turun sinapin slogan eli mainoslause on ”kahta en vaihda”. Tämä lause on esiintynyt monissa tuotteen mainoksissa, ja ihmiset ovat myös vääntäneet siitä omia versioitaan.[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Turun Sinappia Unilever. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 27.11.2017.
- ↑ Sinapit Turun Sinappi. Viitattu 14.2.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ Turun sinappimaun tuotanto loppui: ”Kun ne on myyty, ei ole enää saatavilla Suomessa” www.iltalehti.fi. Viitattu 25.4.2023.
- ↑ Turun Sinappi muuttaa Pyhännälle – Turusta ei löytynyt valmistajaa 26.5.2014. Turun Sanomat. Arkistoitu 27.5.2014. Viitattu 22.9.2014.
- ↑ Leppänen, Timo: Merkilliset nimet. Tarinoita yritysten ja tuotteiden nimistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-720-1
- ↑ Jalostajan historia Oy Lunden Ab Jalostaja. Arkistoitu 3.3.2014. Viitattu 14.2.2013.
- ↑ Lundenin sinappitaistelu hyödyttää myös kilpailijoita 13.11.2002. Taloussanomat.
- ↑ http://www.talouselama.fi/uutiset/article156258.ece (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ TS: Kuluttaminen on politiikkaa ts.fi. Viitattu 18.12.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ HS: Turun Sinappi muuttaa Puolaan hs.fi. 15.1.2008. Arkistoitu 16.1.2008. Viitattu 1.4.2009.
- ↑ Turun Sinappi muuttaa Pyhännälle – Turusta ei löytynyt valmistajaa 26.5.2014. Turun Sanomat. Arkistoitu 27.5.2014. Viitattu 27.5.2014.
- ↑ Vähähyyppä, Miia: Kaikki syntyy siemenestä. Yhteishyvä, joulukuu 2015, s. 38-40. S-Ryhmä.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Turunsinappia.fi
- Unileverin sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Jalostajan ja Lundenin historia (Arkistoitu – Internet Archive)
- Juhani Kostet: Kahta en vaihda, teoksessa Kupila, Sanna (toim.): Sisua, siloa ja sinappia: merkkituotteita Turusta, s. 170–181. Turku: Turun maakuntamuseo, 2004. ISBN 951-595-090-2