Tulkki

Tulkki kääntää Klaus Bednarzin puhetta Garri Kasparoville

Barack Obama ja Mahmud Abbas tulkin kanssa

Tulkki on henkilö, joka tulkkaa yhdellä kielellä kerrottua (puhuttua tai viitottua) sanomaa toiselle kielelle. Tulkkaus on moninainen kognitiivinen, muistiin liittyvä prosessi. Tulkki kuuntelee aktiivisesti esitettyä sanomaa, muodostaa siitä tulkintansa ja välittää sanoman eteenpäin. Tulkin on ymmärrettävä tarkasti, missä tilanteessa ollaan, kuka puhuu, kenelle, miten ja mitä, ja hänen on valmistauduttava etukäteen tutustumalla käsiteltävään aihealueeseen ja sen terminologiaan. Tulkki tekeekin suuren osan työstään jo ennen varsinaista tilaisuutta valmistautuessaan tulkkaukseen.

Tulkkaustilanteita on lukuisia. Osassa niistä on tarkoituksenmukaista, että puhuja pitää puheenvuoronsa ensin kokonaan tai sopivissa jaksoissa tulkin tehdessä muistiinpanoja puheesta oman muistinsa tueksi, minkä jälkeen tulkki toistaa kerrotun sanoman kohdekielellä. Tällaista tulkkausta kutsutaan konsekutiivitulkkaukseksi.

Joskus puolestaan on tarkoituksenmukaista, että tulkkaus toteutetaan ilman muistiinpanojen tekemistä alkuperäisen puheen kanssa samanaikaisesti esimerkiksi kuiskaten tai kuulokkeita ja mikrofoneja hyödyntäen tulkkauskopista. Tätä kutsutaan simultaanitulkkaukseksi.

Asioimistulkki voi olla mukana esimerkiksi viranomaisen ja maahanmuuttajan välisissä asiointitilanteissa.

Seuraavien termien johdonmukainen käyttö on tarpeen, sillä tulkkausta kuvailtaessa tarvitaan niitä kaikkia eri merkityksissä:

• tulkkaus – sanoman tulkinta ja välittäminen tulkkeeksi
• tulkinta – alkuperäisen lähdekielisen sanoman ymmärtäminen
• tulke – tulkkauksen tuloksena syntyvä kohdekielinen puhe

Suomen laissa viitataan sanalla tulkinta molempiin viimeksi mainituista, kuitenkin eri yhteyksissä ilman sekaannuksen vaaraa.

Hyvän tulkkeen edellytyksenä on, että tulkki tekee onnistuneen tulkinnan, ja osaa välittää tämän lopulliselle kuulijalle. Kuulija tekee tulkkeesta tietenkin oman tulkintansa, joka ihanteellisessa viestintätilanteessa on sama kuin se, mitä puheen pitäjä halusikin sanoa. On myös huomattava, että vaikka tulke olisi erinomainen, niin puhujan ja kuulijan tulkinta siitä, mitä puhuja sanoi, voi joka tapauksessa olla erilainen. Ihmiset ymmärtävät toisensa päivittäin monissa yhteyksissä väärin, eikä tulkattu viestintä tee tässä poikkeusta.

Puhuttujen kielten välillä toimivien tulkkien lisäksi on olemassa esimerkiksi

• viittomakielentulkkeja, jotka tulkkaavat yleensä puhutun ja viitotun kielen välillä, joskus myös eri viittomakielien välillä
• kirjoitustulkkeja, jotka tulkkaavat puhuttua kieltä ja muuta äänimaisemaa tekstimuotoon yleensä samalla kielellä
• kuvailutulkkeja, jotka tulkkaavat visuaalista informaatiota puheeksi tai koneen tai avustajan luettavaksi tekstiksi
• puhevammaisten tulkkeja.

Koulutus

Puhuttujen kielten tulkkeja koulutetaan Suomessa yliopistoissa, joko käännöstieteen oppiaineessa tai monikielisen viestinnän ja käännöstieteen koulutusohjelmassa (tai vain muutaman johdantokurssin verran osana jonkin kielen ja kulttuurin opintoja) ainakin Joensuussa ja Tampereella. Turussa järjestettiin 2000-luvun alussa jo maisteriksi valmistuneille konferenssitulkin erikoistumiskoulutusta. Lisäksi aikuiskoulutuskeskuksissa tarjotaan koulututa asioimustulkeille sekä erikoistumiskoulutuksia esimerkiksi oikeustulkeille ja mielenterveystulkeille.

Viittomakielentulkkeja, kirjoitustulkkeja ja puhevammaisten tulkkeja koulutetaan ammattikorkeakouluissa.