Tim Hardin
James Timothy ”Tim” Hardin (23. joulukuuta 1941 – 29. joulukuuta 1980)[1] oli yhdysvaltalainen folk-laulaja ja lauluntekijä. Hänen tunnetuimpia laulujaan ovat ”If I Were a Carpenter”, ”Hang On to a Dream” ja ”Reason to Believe”, joista tuli hittejä sekä Hardinin että erityisesti muiden artistien esittäminä.
Hardin syntyi Oregonin osavaltion Eugenessä. Hän jätti high schoolin kesken ja liittyi Yhdysvaltain laivastoon, jonka mukana palveli Vietnamissa vuonna 1959.[2]
Vuonna 1961 Hardin muutti New Yorkiin, jossa hän opiskeli jonkin aikaa näyttelemistä American Academy of Dramatic Arts -koulussa mutta tuli erotetuksi poissaolojen takia.[2] Hän alkoi esiintyä Greenwich Villagen klubeilla.[3]
Hardinin muutettua Bostoniin 1963 hänet löysi Erik Jacobsen, joka myöhemmin toimi muun muassa The Lovin’ Spoonfulin tuottajana. Hän onnistui neuvottelemaan Hardinille levytyssopimuksen Columbia Recordsin kanssa. Hardin muutti takaisin Greenwich Villageen aloittaakseen levytykset, jotka jäivät kuitenkin julkaisematta kun Columbia purki sopimuksen.[4]
Hardin siirtyi länsirannikolle Los Angelesiin vuonna 1965 ja tapasi näyttelijä Susan Yardleyn,[2][5] jonka kanssa muutti takaisin New Yorkiin. Hän sai sopimuksen Verve Forecast -levymerkille ja julkaisi ensimmäisen virallisen albuminsa Tim Hardin 1 vuonna 1966. Albumin lauluista ”Reason To Believe” ja balladi ”Misty Roses” nousivat radiosoittolistojen 40 parhaan joukkoon.
Albumi Tim Hardin 2 julkaistiin 1967, ja sen lauluista nousi tunnetuimmaksi ”If I Were a Carpenter”. Kiertue Britanniaan jouduttiin keskeyttämään, kun Hardin sairastui keuhkopussitulehdukseen.[6]
Kolmas albumi This is Tim Hardin (1967) sisältää jo vuosina 1963–64 äänitetyt cover-versiot muun muassa lauluista ”House of the Rising Sun” ja ”Hoochie Coochie Man”. Vuoden 1968 konserttialbumia Tim Hardin 3 Live in Concert seurasi Tim Hardin 4, joka sekin sisälsi ilmeisesti jo 1960-luvun alkupuolen nauhoituksia.
Vuonna 1969 Hardin teki jälleen sopimuksen Columbian kanssa ja sai Top 50 -hitin cover-versiostaan Bobby Darinin laulusta ”Simple Song of Freedom”. Paheneva heroiiniriippuvuus ja esiintymisjännitys estivät kuitenkin uuden suosion hyödyntämistä konserttiesiintymisten muodossa. Hän esiintyi kuitenkin Woodstockissa ja vuonna 1973 yhdessä Harry Chapinin kanssa New Yorkin Potsdamissa. Columbia-sopimus tuotti kolme albumia: Suite for Susan Moore and Damion: We Are One, One, All in One; Bird on a Wire ja Painted Head.
1970-luvulla Hardinin heroiiniongelma paheni. Hän asui välillä Englannissa ja välillä Yhdysvalloissa. Hänen viimeiseksi jäänyt albuminsa Nine julkaistiin Britanniassa 1973, mutta Yhdysvalloissa vasta 1976. Hardin myi tekijänoikeudet lauluihinsa 1970-luvun lopulla ja kuoli heroiinin yliannostukseen 1980.[7]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1966: Tim Hardin 1 (Verve Forecast)
- 1967: Tim Hardin 2 (Verve Forecast)
- 1967: This Is Tim Hardin (ATCO)
- 1968: Tim Hardin 3 Live in Concert (Verve Forecast)
- 1969: Tim Hardin 4 (Verve Forecast)
- 1969: The Best of Tim Hardin (Verve Forecast)
- 1969: Suite for Susan Moore and Damion: We Are One, One, All in One (Columbia)
- 1971: Bird on a Wire (Columbia)
- 1972: Painted Head (Columbia)
- 1973: Nine (Antilles)
- 1981: Unforgiven (San Francisco Sound)
- 1981: The Tim Hardin Memorial Album (Polygram)
- 1981: The Shock of Grace (CBS Columbia)
- 1981: The Homecoming Concert (Line)
- 1990: Reason to Believe (The Best Of) (Polydor)
- 1994: Hang on to a Dream: The Verve Recordings (Polydor)
- 1996: Simple Songs of Freedom: The Tim Hardin Collection (Legacy / Sony)
- 2000: Person to Person: The Essential, Classic Hardin 1963–1980 (Raven)
- 2002: 20th Century Masters - The Millennium Collection: The Best of Tim Hardin (Polydor)
- 2002: Black Sheep Boy: An Introduction to Tim Hardin (Universal International)
- 2007: Through the Years 1964–1966 (Lilith)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ David Roberts (2006): British Hit Singles & Albums, 19th edition, Guinness World Records Limited. ISBN 1-904994-10-5. Sivu 243.
- ↑ a b c Brend, Mark: American Troubadours: Groundbreaking Singer-Songwriters of the ’60s, Hal Leonard Corporation 2001, sivu 176. ISBN 978-0-87930-641-0.
- ↑ Rough Guide to Rock, Tim Hardin biography (Arkistoitu – Internet Archive).
- ↑ Unterberger, Richie. Turn, Turn, Turn: The '60s Folk-Rock Revolution. 2002. Backbeat Books.
- ↑ Said the Gramophone: Said the Guests: Will Robinson Sheff (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ "Tim Hardin Contracts Pleurisy", Rolling Stone 16/1968, 24.8.1968, sivu 5.
- ↑ Pat Browne: The Guide to United States Popular Culture, sivu 364.
| ||||||||||||||||||||||
