The Tea Party
The Tea Party oli kanadalainen rockyhtye, joka sai musiikkiinsa vaikutteita bluesista, progressiivisesta rockista, Intiasta ja Keski-Euroopasta. Vuosien 1990–2005 välisenä aikana bändi julkaisi kahdeksan levyä. Levyjä myytiin 1,6 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti ja vuonna 1999 yhtyeen single Heaven Coming Down oli listaykkönen Kanadassa.
Bändin jäsenten yhteistyö päättyi vuonna 2005 mielipide-eroavuuksien takia.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkutaipale (1990–1995)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The Tea Partyn perustivat vuonna 1990 Jeff Martin, Stuart Chatwood ja Jeff Burrows. Kukin heistä oli soittanut teini-ikäisenä lukemattomissa eri yhtyeissä.
Bändin samanniminen debyyttialbumi ilmestyi vuonna 1991. Albumi sisälsi musiikillisia vaikutteita psykedeelisestä rockista ja bluesista ja sen oli tuottanut Martin; Martin tuotti jokaisen levyn, bändin saaden näin mahdollisuuden kontrolloida musiikkiaan täysin. 1993 The Tea Party allekirjoitti levytyssopimuksen EMI Music Canadan kanssa ja julkaisi albumin Splendor Solis. Vuonna 1994 levy julkaistiin Australiassa Save Me -singlen kanssa tehden bändistä tunnetun. Bändi saavutti lisää suosiota Triple J -nimisen radioaseman kautta saaden tämän avulla ensimmäisen kiertueensa Save Me -singlen ollessa jokaisen keikan settilistalla.
Menestys (1995–2000)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The Tea Party julkaisi vuonna 1995 uransa menestyneimmän albumin The Edges of Twilight. Levyn myynti ylitti 270 000 rajan ja se myi tuplaplatinaa Kanadassa ja platinaa Australiassa.
Palattuaan menestyneiltä Kanadan, Euroopan ja Australian kiertueiltaan, bändi julkaisi vuonna 1996 levyn Alhambra, laajennetun CD:n, joka sisältää akustisia versioita yhtyeen aikaisemmalta The Edges of Twilight -levyltä. Levy poiki bändille pienimuotoisen kiertueen Kanadassa nimeltä "Alhambra Acoustic and Eclectic".
Transmission julkaistiin 1997. Levy on kokoelma aggressiivisia kappaleita, jotka ovat saivat vaikutteita muutoksista bändissä; yhtye oli sitä mieltä, että he eivät saaneet tarpeeksi tukea levy-yhtiöltään.
Seuraava levy Triptych ilmestyi 1999 ja sen ensimmäinen single Heaven Coming Down nousi ykköseksi Kanadan radiossa. Yhtyeen musiikki otti enemmän orkesterimaisen soundin. Bändin ainut live-albumi Live at the Enmore Theatre julkaistiin Triple J -radioaseman kautta.
Myöhemmät vuodet (2000–2005)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bändi julkaisi vuonna 2000 singlekokoelman nimeltä Tangents: The Tea Party Collection ja 2001 DVD:n nimeltä Illuminations, joka on kokoelma yhtyeen musiikkivideoita. Myöhemmin samana vuonna The Interzone Mantras julkaistiin.
Seven Circles, yhtyeen viimeinen levy näki päivänvalon vuonna 2004.
Lokakuussa 2005 yhtye hajosi mielipide-erojen takia Martinin yhtäkkiä ilmoittaessa ryhtyvänsä soolouralle. Jälkeenpäin Chatwood kertoi bändin nettisivuilla "Jeff Burrows ja minä olemme todella pahoillamme kuinka tämä asia käsiteltiin. Jeff Burrows ja minä olimme varmoja, että bändi pitää vain pitkän tauon".
Tauko (2006–)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2006 Burrows ja Chatwood kirjoittivat vielä lauluja yhdessä nimellä The Art Decay. Chatwood sävelsi myös musiikkia Prince of Persia -videopeliin. Burrows liittyi Rushin Geddy Leen, Alex Lifesonin ja muiden kanadalaisten musiikkojen mukaan yhtyeeseen nimeltä Big Dirty Band.
Martin muutti Irlantiin ja äänitti ensimmäisen sooloalbuminsa Exile and the Kingdom, joka julkaistiin Kanadassa ja Australiassa vuonna 2006. Martin on keikkaillut Euroopassa, Kanadassa ja Australiassa ja hän on myös julkaissut kaksi live-albumia Live in Brisbane 2006 ja Live in Dublin.
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Tea Party (1991)
- Splendor Solis (1993)
- The Edges of Twilight (1995)
- Transmission (1997)
- Triptych (1999)
- The Interzone Mantras (2001)
- Seven Circles (2004)
- The Ocean at the End (2014)