Sympatia
Sympatia (kreikan sanasta sympátheia, myötätunteminen) tai myötätunto tarkoittaa toisen henkilön mielihyvän kokemista omana mielihyvänä (myötäilo) tai tuskan ja mielipahan tuntemista mielipahana.[1][2][3]
"Sympatia on toisen henkilön emootioiden ja tuntemusten passiivista noudattamista, josta olisi eroteltava empatia, joka olisi aktiivisempaa ja neutraalimpaa eläytymistä toisen tilanteeseen tai mielentilaan."[1]
Sympatian vastakohta on antipatia.
Tutkija Riikka Korkiamäen mukaan myötätunto saa suosimaan niitä, joista välittää eniten, esimerkiksi päiväkotiryhmässä tai politiikassa. Siksi moni tutkija korostaa, että myötätunnolle ei saisi antaa minkäänlaista painoa päätöksenteossa.[4]
Vaikka psykopaatit kuvataan usein täysin muista poikkeaviksi, todellisuudessa sympatiaan yleensä kykeneväkin ihminen on välillä kyvytön siihen, kun hän esimerkiksi vihaa kärsivää henkilöä tai ylimielisyys, jäykkyys tai huono päivä saa otteen hänestä.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Sosiaalipsykologian peruskurssi, Dialogi: Humanismia ja biologiaa, Osa 2. Kun on tunteet - ja geenit Tampereen yliopiston sivusto. (Osa1 )
- ↑ http://sitomo.fi/portaali/sympatia-ja-empatia
- ↑ https://www.nyyti.fi/tietoa/sosiaalisuus-ja-sosiaaliset-taidot/sosiaalisten-taitojen-ominaisuuksia/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Wilhelmiina Palonen: Sinäkin! En siis ole yksin (29/2021, sivu 35) Suomen Kuvalehti. 22.7.2021.
- ↑ Hanna Pickard: 9.1: Sympathy, Identity, and the Psychology of Psychopathy and Moral Atrocities CogNet. 2017. MIT Press. doi:10.7551/mitpress/9245.003.0041
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pessi, Anne Birgitta ym. (toim.): Myötätunnon mullistava voima. Jyväskylä : PS-kustannus, 2017. ISBN 978-952-451-779-9.