Takykardia
Tiheälyöntisyys eli takykardia[1] tarkoittaa, että sydämen leposyke on terveellä aikuisella 100 lyöntiä minuutissa tai enemmän. Vastakkainen käsite on bradykardia, joka merkitsee harvalyöntisyyttä (alle 60 lyöntiä/minuutti).[2]
Tiheälyöntisyyden haitalliset vaikutukset voivat näkyä kahdella tapaa. Sen lisäksi että sydän toimii tehottomasti lyödessään liian nopeasti, tämä nopeus lisää sydämen työtaakkaa. Tällöin hapen tarve sydämessä kasvaa, mutta veren virtaus sydänlihakseen vähenee, jolloin iskemian ja infarktin riskit kasvavat.
Tiheälyöntisyys on yleinen oirenimike, joka ei kerro tiheälyöntisyyden syytä. Sairaalloista tiheälyöntisyyttä saattavat aiheuttaa sairaudet tai mm. yliannostus, ja rytmihäiriön esiintyvyys kasvaa iän myötä. Esimerkiksi altistuminen ruumiilliselle rasitukselle kasvattaa sydämensykettä, mutta tällöin ei puhuta sairaalloisesta tiheälyöntisyydestä.
Tiheälyöntisyystyypit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eteistakykardia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eteisvärinässä eteiset eivät supistu säännöllisesti, vaan eteisten eri kohdat supistelevat eri tahdissa.[3] Jos eteistakykardian tiheys on yli 300 lyöntiä/min, sitä kutsutaan eteisvärinäksi eli flimmeri. Jos tiheys on alle 300 lyöntiä minuutissa, kyseessä on eteislepatus eli flutteri. Eteisvärinä heikentää sydämen pumppaustehoa jonkin verran.[2]
Eteisperäiselle supraventrikulaariselle takykardialle (käytetään myös lyhennettä SVT) on ominaista ajoittain ilmaantuva hyvin tiheä syke, joka on tavallisesti 140–220 kertaa minuutissa. Tällöin sykettä ohjaavassa sähköisessä toiminnassa on häiriö. Sydämen eteisen jokin kohta alkaa tuottaa sähköimpulsseja tiheään tahtiin. Toinen mekanismi on kiertoaktivaatio, jolloin sähköimpulssi kiertää kehää eteisten ja kammioiden välillä.[4]
Kammiotakykardia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kammioperäisessä tykytyksessä sydämen rytmi on tyypillisesti välillä 100–200 lyöntiä minuutissa. Useimmiten aiheuttajana on perinnöllinen alttius tai jokin sydänlihaksen sairaus, mutta tykytys voi alkaa myös terveessä sydämessä.[4]
Kammiolepatuksen uskotaan olevan siirtymisvaihe kammiotakykardian ja kammiovärinän välillä. Kammioperäinen tykytys voi muuttua kammiovärinäksi, jossa sydämen pumppaustoiminta loppuu kokonaan. Kammiovärinän yleisin syy on kammiolihaksen verenkierron voimakas heikentyminen yleensä sydäninfarktin seurauksena.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sydämen rytmihäiriöt sydan.fi. Viitattu 15.8.2016.
- ↑ a b c Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia, s. 266. Porvoo: WSOY, 1999. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- ↑ Eteisvärinä (flimmeri) Terveyskirjasto. 12.3.2012. Duodecim. Viitattu 25.11.2012.
- ↑ a b Tiheälyöntiset rytmihäiriöt (takykardia) Terveyskirjasto. 19.3.2012. Duodecim. Viitattu 25.11.2012.